Minulta kysytään silloin tällöin vaalikampanjoinnista, kun olen ennenkin ollut. Kysymyksiä yhdistää kaksi seikkaa. Ne keskittyvät yleensä aivan olennaisiin seikkoihin ja ne esitetään aivan liian myöhään. Viime vuosikymmeninä vaalittu ajatus lyhyestä kampanjoinnista on johtanut suunnittelun ja laadukkaan pitkäjänteisen työn laiminlyöntiin.
Olen saanut kouluttaa ehdokkaita ja heidän taustavoimiaan useampien puolueiden tai niiden piirien tilaamana. Näihin koulutuksiin olen pääsääntöisesti liittänyt ennakkokyselyn osallistujille, koulutusten sisältö on joiltain osin perustunut kerättyjen vastausten yhteiseen läpikäyntiin.
Yhdessä suhteessa tulokset ovat kerrassaan järkyttäviä. Vaalikampanjoihin osallistuvista vapaaehtoisista puolet pitää kokemusta epämiellyttävänä tai erittäin epämiellyttävänä. Pitkään vapaaehtoistyötä politiikassa tehneet henkilöt kokevat, että kampanjointi on muuttunut sen tekijöiden kannalta viime vuosikymmenten aikana yhä ahdistavammaksi.
Pääasiallinen syy vastauksissa – joita on useamman puolueen osalta – ei ole kiireen lisääntyminen, sosiaalinen media tai se että poliittiseen aktiivisuuteen suhtauduttaisiin omassa ympäristössä negatiivisesti. Yli puolet negatiivisista kokemuksista kumpuaa ehdokkaan käytöksestä.
Olen aina ajatellut, että eri vaaleihin liittyvät kampanjat ovat ehdokkaalle organisoinnin, perehtymisen ja kanssaihmisten kohtelun kypsyyskoe. Tuon ajatuksen mukaan jyvät erottuisivat akanoista sen mukaan, millaisen tunnelman ehdokas pystyy kampanjaansa rakentamaan. Olen selvästikin ollut väärässä.
Negatiivisia kokemuksia on ollut sekä istuvien kansanedustajien kampanjoissa, muuten vain menestyneissä kampanjoissa sekä kampanjoissa, jotka eivät ole saavuttaneet tavoitteitaan. Itse asiassa kaikkein ikävimmät kokemukset tuntuvat liittyvän istuvien kansanedustajien kampanjoihin.
Näyttäisi olevan hyvin yleinen kokemus, että eduskuntaan päässeestä edustajasta ei ole edellisten vaalien jälkeen kuulunut mitään. Ei kiitosta edellisen kampanjan työstä, ei eduskunnan joulukorttia, ei tilaisuuksia taustatiimille, ei mitään. Kunnes jälleen vaalien alla tulee pyyntö lahjoittaa rahaa tai omaa aikaa ja toimeliaisuutta.
Toinen kampanjakokemuksista nouseva mielipaha liittyy muiden ehdokkaiden demonisointiin. Moni poliittisesti aktiivinen ihminen suree ja kavahtaa tilanteita, joissa ehdokas tai kampanjan ydintiimi kääntyy puhumaan pahaa toisista ehdokkaista. Usein mustamaalauksen kohteena on saman puolueen saman vaalipiirin ehdokas.
Kaikesta tästä seuraa kaksi surullista ajatusta.
Nämä kokemukset on kerätty ihmisiltä, jotka ovat päättäneet antaa poliittiselle vaikuttamiselle uuden mahdollisuuden. Vaikka kokemukset ovat negatiivisia, he eivät ole antaneet periksi. Kahdenkeskisissä keskusteluissa moni kertoo valinneensa seuraavia vaaleja varten uuden ehdokkaan, he haluavat varmistaa, että sosiaalisilta taidoiltaan kolhoksi osoittautunut kandidaatti ei jatkossa menesty.
Varsin suuri joukko tärkeitä ihmisiä ei ole ollut kertomassa kokemuksiaan näissä kyselyissä. Heille riitti. He antavat yhteiskunnallisen vaikuttamisen pitää tunkkinsa ja voivat henkisesti paremmin toisaalla. Kokonaistilanne voi siis olla paljon pahempi, sillä otos on karsiutunut jo ennen kyselyiden tekoa.
Toinen surullinen ajatus liittyy omaan ajatukseeni vaalikampanjoiden roolista suomalaisessa demokratiassa. Olen aina ajatellut, että erilaisten henkilövaalien keskeinen etu listavaaleihin nähden on siinä, että kampanjat voivat toimia matalan kynnyksen mahdollisuutena osallistua poliittiseen toimintaan.
Idealistinen ajatuspolkuni on kulkenut seuraavasti: listavaalin eteen työn tekeminen vaatii listan ja sen kärkiehdokkaiden kokonaisvaltaisempaa hyväksymistä, kuin mitä yksittäisen ehdokkaan kampanjaan mukaan lähteminen edellyttää. Eduskuntavaaleissa kyse on usein oman kotiseudun, ammattikunnan tai muulta kokemustaustaltaan läheiseksi tunnetun ihmisen auttaminen.
Poliittisen puolueen toiminnan näkökulmasta tilanne on ongelmallinen. Puolueen toiminnallisesta maineesta vastuu on ihmisillä, jotka eivät kaikissa tapauksissa sisäistä vastuutaan tai välitä siitä. Mainitsemissani koulutuksissa on käynyt usein niin, että tunnekuorman purkaminen on vienyt huomattavasti suunniteltua enemmän aikaa. Koulutustilaisuuden jälkeen tilaajataho on todennut, että tilaisuus on ollut tarpeellinen, mutta aivan toisenlainen kuin tarkoitus alkujaan oli.
Eduskuntavaaliehdokas, muutama sana sinulle.
Kun minulta kysytään kampanjan suunnittelusta ja budjetoinnista kerron aina muutaman seikan. * Kampanjatiimille hankitut pitsat ja yhteinen aika heidän kanssaan on aina paras panostus. * Kampanjatiimisi ympärillä on kymmeniä ja useimmiten satoja ihmisiä, jotka lukevat heidän innostustaan ja jaksamistaan. He ovat sinun vaalimainoksistasi kaikkein tehokkaimpia.
Tämän lisäksi on vielä muutama asia, joihin ehdit vaikuttamaan ennen vaalipäivää. * Huolehdi että sinulla on useampi pari laadukkaita kenkiä, että jalaksi pysyvät lämpimänä ja ryhtisi suorassa. * Ulkoilmatilaisuuksissa kannattaa seistä telttapatjan palasen päällä, ei suoraan lumella tai jäällä. Sama mahdollisuus kannattaa tarjota kampanjatiimillesi.
Muista kiittää tänäänkin. Olet hyvin onnekas, että he ovat matkassasi. Ainakin vielä.
Nämä jatkavat, entä ne muut?
