Lennokit ja muut miehittämättömät asejärjestelmät ovat nousemassa yhä keskeisempään rooliin Venäjän ja Ukrainan välisessä sodassa.
– Vuoden 2024 alussa Ukraina kertoi pyrkivänsä valmistamaan miljoona lennokkia vuoden aikana. Maaliskuussa tavoitetta tarkistettiin kahteen miljoonaan, ja lokakuussa presidentti Volodymyr Zelenskyi ilmoitti, että maa pystyy nyt valmistamaan jopa neljä miljoonaa lennokkia vuodessa, turvallisuuspolitiikan tutkija, tohtori Ulrike Franke sanoo European Council on Foreign Relations -ajatushautomon (ECFR) julkaisemassa artikkelissa. Venäjän tuotantokapasiteetti on hänen mukaansa tiettävästi samalla tasolla.
Läntisille asevoimille meneillään olevan sodan kokemukset tarjoavat hänen mielestään neljä keskeistä opetusta miehittämättömistä asejärjestelmistä. Niistä ensimmäinen on se, että olosuhteet eivät ole kaikkialla samat kuin Ukrainassa.
– Länsimaisten asevoimien on valmistauduttava tuleviin konflikteihin, joissa droonit ovat kaikkialla läsnä ja niitä käytetään erilaisiin tehtäviin. On siis kyettävä käyttämään tällaisia järjestelmiä ja myös puolustautumaan niitä vastaan, Franke sanoo.
Sota Ukrainassa saattaa kuitenkin olla droonisodankäynnin huippuhetki. Tekijät, jotka ovat drooneista merkityksellisiä Ukrainassa, saattavat näyttää erilaisilta tulevissa sodissa. Niiden kokonaismäärä voi olla pienempi, jos niiden siviiliversioita ei voida käyttää sääolosuhteiden tai pidempien etäisyyksien vuoksi. Siviilikäyttöön tarkoitettuja lennokkeja ei ehkä myöskään ole yhtä helposti saatavilla konflikteissa, joiden osapuolena on niiden markkinoita hallitseva Kiina.
Venäjä ja Ukraina pelaavat hänen mukaansa kissa ja hiiri -leikkiä, jossa sekä droonien että niiden teknologiset innovaatiosyklit ovat nopeita. Usein uusi teknologinen kehitys tarjoaa vain tilapäisen edun, ennen kuin toinen osapuoli ehtii siihen mukautua.
– Tämä tarkoittaa sitä, että Ukraina-skenaarioiden yleistämisessä on oltava varovainen. Jos väitetään Ukrainan sodan osoittaneen pienten ja halpojen droonien olevan ylivertaisia suurempiin, kehittyneempiin ja kalliimpiin järjestelmiin nähden, se voi olla vaarallinen virhearviointi, hän painottaa.
Franken toinen keskeinen johtopäätös on se, että vaikka Euroopan tyhjentyneiden puolustustarvikearsenaalien täydentäminen on kiireellinen tehtävä, miehittämättömät järjestelmät edellyttävät toisenlaista lähestymistapaa.
– Droonityypit voivat menettää käyttökelpoisuutensa nopeasti. Jos taistelutilanne muuttuu tai jos niiden torjumiseksi kehitetään puolustusta, eilen elintärkeä lennokkijärjestelmä voi jo tänään olla vanhentunut, hän sanoo.
Venäjän aloittaessa täysimittaisen hyökkäyssotansa helmikuussa 2022 turkkilaisvalmisteiset Bayraktar TB2 -lennokit olivat merkittävässä roolissa, mutta vuoteen 2024 mennessä ilmapuolustus oli hänen mukaansa muuttanut tilanteen. Järjestelmiä on siis mukautettava nopeasti.
– Vaikuttavan nopeat innovaatiokierrokset pahvisista lennokeista lisääntyneeseen autonomiaan ja tekoälyn käyttöön eivät ole pelkästään ukrainalaisten, venäläisten ja läntisten insinöörien kekseliäisyyden tulosta. Ne ovat välttämättömyys tappion välttämiseksi, hän painottaa.
Euroopan puolustusteollisuuden onkin pystyttävä lisäämään tuotantoa ja muuttamaan järjestelmiä ja prosesseja sekä tuottamaan modulaarisia järjestelmiä kulloistenkin tarpeiden mukaan.
Tohtori Ulrike Franke toimii tutkijana ECFR:ssä ja Oxfordin yliopistossa sekä opettajana Sciences Po -yliopistossa Pariisissa.
Kun siviilikäyttöön tarkoitettujen lennokkien markkinat 2010-luvun alussa avautuivat, kiinalaiset yritykset alkoivat nopeasti hallita niitä. Alhaiset hinnat työnsivät länsimaiset kilpailijat pois markkinoilta, ja vuoteen 2016 mennessä kiinalaisyhtiö DJI:n osuus kaikista kuluttajille tarkoitetuista drooneista oli jo kaksi kolmannesta. Nykyään Kiina ei tuota vain suurinta osaa kaupallisista drooneista, vaan myös suurimman osan niiden kokoamiseen tarvittavista komponenteista.
Riippuvuus Kiinasta on Franken mukaan erityisen huolestuttavaa, kun otetaan huomioon lännen ja Kiinan välinen kasvava geopoliittinen kilpailu sekä Kiinan ja Venäjän tiivistyvä yhteistyö.
– Ukrainassa on valitettu viallisista kiinalaiskomponenteista, mikä on herättänyt spekulaatiota sabotaasista. Yhdysvaltojen kanssa käytävän kauppasodan keskellä Kiina rajoittaa nyt droonien rakentamisen kannalta tärkeiden komponenttien ja materiaalien vientiä, mikä vaikuttaa jo Ukrainaan. Kiova on hiljattain aloittanut komponenttien valmistuksen kotimaassa, mutta tämä on pitkä prosessi, joka edellyttää Euroopan tukea, Franke sanoo.
Neljänneksi keskeiseksi opetukseksi hän nostaa siviilien totuttua laajemman roolin.
– Videot, joissa lennokit pudottavat kranaatteja avoimeen panssarivaunun luukkuun, tai sotilaat, joita lennokki ajaa takaa tai ohjaa turvaan: tällaiset kuvat ovat olleet sodan aikana kaikkialla läsnä ja edistäneet yleisön läheisyyden tunnetta. Tämä on saanut monet ihmiset sekä Ukrainassa että ulkomailla osallistumaan joukkorahoitusaloitteisiin, jotka mahdollistavat droonien hankintaa, hän toteaa.
– Siviilien kasvava osallistuminen sodankäyntiin on ilmiö, joka eurooppalaisten on kohdattava. Tämä on tärkeä haaste erityisesti demokratioille. Vaikka sitoutuneet kansalaiset voivat olla myönteinen voima, ilmiö voi myös edistää vastakkainasettelua, vastustajat voivat käyttää sitä hyväkseen tai luoda paineita, jotka vaikeuttavat kansainvälistä diplomatiaa, hän huomauttaa.
Kaikkia meneillään olevan sodan kokemuksia kannattaa Franken mielestä analysoida huolella, sillä ne voivat paljastaa sekä haavoittuvuustekijöitä että pysyvämpiä muutoksia sodankäynnin taktiikoissa.
– Euroopan maaperällä käytävä sota tarjoaa eurooppalaisille otollisen tilaisuuden ammentaa oikeat opit omaa puolustustaan varten, hän painottaa.