Nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola on huolissaan nuorten älypuhelimien käytöstä, kertoo MTV.
Usein kuulee, että älypuhelimista ollaan nyt samalla tavalla huolissaan kuin televisiosta, radiosta ja kirjoista aikaisemmin. Kosola ei kuitenkaan niele selitystä. Nykyistä älypuhelimien käyttöä ei voi Kosolan mukaan verrata esimerkiksi television katselemiseen. Hänen mielestään huomioon on otettava myös se, kuinka ympäröivä maailma on muuttunut.
Kosola muistuttaa, että koukuttavia älypuhelimien sovelluksia ei ole luotu lisäämään hyvinvointia, vaan tuomaan somejäteille lisää tienestejä.
– Sovellukset on oikeasti kehitetty laajan tutkimustiedon pohjalta, joka on viimeisen alle sadan vuoden kuluessa kertynyt siitä, mikä saa ihmisen koukuttumaan, Kosola linjaa.
Kun television lisäksi arkielämään ovat tulleet älypuhelimet, kasvaa ruutuaika helposti suureksi. Tällöin nuorten tarvitsemaa liikuntaa kertyy paljon vähemmin kuin esimerkiksi 2000-luvun alussa. Liikunnan puute taas tulee Kosolan mukaan ilmi ”hyvin väärällä tavalla”.
Liikunnan puute tarkoittaa myös, että iltaisin nuoria ei väsytä yhtä helposti. Tämä taas johtaa nukkumisajan vähentymiseen, joka kuormittaa nuorten hyvinvointia. Riittämätön uni näkyy myös seuraavana päivänä, jolloin kierre on valmis.
– Asiat, jotka pätevät aikuisiin – huonosti nukutun yön jälkeen ei ole niin luova, käy vähän hitaalla, muisti ei toimi hyvin, tekee helpommin virheitä, on helpommin ärsyyntyvä – ovat lapsilla ikään kuin potenssiin monta, Kosola tiivistää.
Levottomuutta edistää myös se, että nuorten kasvuympäristö on monin tavoin alttiimpi häiriöiden luomiselle. Esimerkiksi koulun oppitunnit olivat ennen 45 minuutin pituisia, ja päivää pilkkoivat 15 minuutin välitunnit. Välitunneilla voitiin tuulettaa luokkia ja nuoret pääsivät liikkumaan. Nykyään yläasteen oppitunnit voivat olla jopa 70 minuutin pituisia.
– Pieniä liikuntabreikkejä tulee arkeen paljon vähemmän kuin ennen. Jos ajatellaan luokkatilannetta, on hyvinkin ymmärrettävää, että jaloittelun ja pulinan tarvetta alkaa kertyä nuoren ihmisen mieleen enemmän, Kosola kertoo.
Välituntien määrän väheneminen ja pienemmät perhekoot näkyvät myös siinä, että nuorilla on vähemmän kokemusta esimerkiksi pihaleikeistä. Tällöin nuoret eivät välttämättä edes tiedä, mitä välitunneilla pitäisi tehdä. Tämä taas voi näyttäytyä häiriökäytöksenä.
Vikaa on myös aikuisissa. Olemme Kosolan mukaan rakentanut yhteiskuntaa, jossa ei oteta huomioon sitä, että moni nuori ei ole niin itseohjautuva kuin aikuiset toivoisivat.
– Osa ihmisistä ottaa nuoren kyvyn itseohjautuvuuteen ikään kuin annettuina eikä ehkä tiedä tai nuoruudestaan muista, etteivät nuoren ihmisen aivot toimi ihan niin, Kosola harmittelee.