Siviiliasuiset viranomaiset pidättävät ihmisiä kadulla ja vievät pois siviiliautoissa suostumatta kertomaan, mitä virastoa edustavat. Lentokonelasteittain ihmisiä poistetaan maasta ilman oikeudenkäyntiä ja viedään suoraan pahamaineiseen vankilaan. Rajavartijat ottavat maahan pyrkiviä kiinni ja saattavat pitää heitä hallussaan viikkokausia.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump lupasi vaalikampanjassaan poistaa maassa laittomasti oleskelevat, mutta virkaan astuttuaan hän on ohjeistanut hallintonsa jahtaamaan myös monia maassa laillisesti oleskelevia. Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa kritisoineilta on peruttu viisumeita ja jopa pysyviä oleskelulupia, eikä osalle heistä ole edes kerrottu perumisesta ennen kuin heidät on jo pidätetty. Viisumi ei myöskään suojaa siirrolta ulkomaiseen vankilaan, jos Trumpin hallinto pitää viisumin haltijaa venezuelalaisen Tren de Aragua -rikollisjärjestön jäsenenä.
Toistaiseksi Yhdysvaltojen kansalaiset ovat saaneet erilaisen kohtelun, mutta Trump on suunnitellut julkisesti lähettävänsä ulkomaisiin vankiloihin myös väkivaltarikoksiin syyllistyneitä kansalaisia. Lisäksi ihmisten siirtäminen Yhdysvalloista ulkomaille vankeuteen ilman oikeudenkäyntiä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei vankilaan lähetettävällä olisi mahdollisuutta todistaa oikeudessa kansalaisuuttaan, vaikka hänellä sellainen olisikin.
Toimet ovat omiaan luomaan Yhdysvaltoihin pelon ilmapiirin, joka vaientaa hallintoon kriittisesti suhtautuvat. Moni joutuu miettimään, mitä uskaltaa sanoa tai varsinkaan kirjoittaa.
Pew-tutkimuslaitoksen helmi-maaliskuun vaihteessa tekemän mielipidemittauksen mukaan 16 prosenttia Yhdysvalloissa syntyneistä aikuisista ja 33 prosenttia maahanmuuttajista pelkäsi tuolloin maastakarkotusta tai sitä, että joku heidän läheisistään karkotettaisiin. Trumpin hallinnon toimet sitten kyselyn tekemisen ovat tuskin ainakaan vähentäneet pelkoja.
Kyselystä ei selvinnyt, ajatteliko osa vastaajista, että jopa maan omia kansalaisia saatettaisiin karkottaa. Ulkomaiseen vankilaan joutuminen ei kuitenkaan ole ainoa pelko, joka amerikkalaisia Trumpin toisella kaudella vaientaa. Moni pelkää toimeentulonsa puolesta.
Valtion työntekijät yrittävät pysyä näkymättöminä säästyäkseen irtisanomisilta, joita Trumpin hallinto on jaellut sattumanvaraisen oloisesti hallinnon tehostamisen varjolla. Osa yliopistoista varoo kommentoimasta julkisuudessa Trumpin pyrkimyksiä polkea korkeakoulujen itsemääräämisoikeutta, jotta ei vain innottaisi presidenttiä lakkauttamaan valtion rahoitusta. Tutkijat muuttavat tutkimussuunnitelmiensa sanamuotoja tai jopa tutkimusasetelmiaan ja kieltäytyvät tutkimustuloksiinsa liittyvistä haastattelupyynnöistä, jotta eivät menettäisi valtiolta saamiaan apurahoja.
Itselleen epämieluisten lakiasiaintoimistojen toimeentuloa Trump on uhannut muun muassa rajoittamalla niiden pääsyä valtion rakennuksiin tai painostamalla yrityksiä katkaisemaan asiakassuhteensa niiden kanssa. Tämän seurauksena osa lakiasiaintoimistoista on lakannut edustamasta asiakkaita, joiden puolesta taisteleminen saattaisi suututtaa presidentin. Kun Trump on lisäksi tehnyt oikeuslaitoksesta kostonsa välikappaleen, hänen vastustajansa joutuvat pelkäämään poliittisesti motivoiduin oikeusprosessin kohteeksi joutumista ja sitä, etteivät edes löytäisi hyvää asianajajaa puolustamaan itseään.
Moni yrittää pysyä hiljaa välttyäkseen hallinnon silmätikuksi joutumiselta, mutta taktiikka on vaarallinen, sillä hiljaisuus ruokkii itseään. Mitä useampi yhteiskunnan instituutio pysyy vaiti, sitä korkeampi kynnys muillakaan on ryhtyä vastarintaan.
Trumpin ensimmäisellä kaudella hänen hallintoaan vastustettiin näyttävissä suurmielenosoituksissa ympäri maata, mutta hänen toisella kaudellaan ei ole ainakaan toistaiseksi nähty vastaavaa. Mielenosoitukset ovat olleet pieniä ja paikallisia ja niiden osallistujista monet keski-iän ylittäneitä mielenosoituskonkareita. Syitä tähän on useita, mutta pelolla on tässäkin ilmiössä osansa.
Silti amerikkalaista yhteiskuntaa ei ole ainakaan vielä vaiennettu. Trumpin ja hänen hallintonsa toimien äänekkäitä vastustajia on yhä jäljellä mediassa, tiedeyhteisössä, oikeuslaitoksessa, kansalaisjärjestöissä, muualla yhteiskunnan rakenteissa ja tavallisten kansalaistenkin keskuudessa. Osa heistä on hakeutunut yhteistyöhön toistensa kanssa saadakseen joukkovoimalla äänensä kuuluviin.
Laajamittainen vastarinta on vielä mahdollista. Aika näyttää, voittaako pelko vai amerikkalaisten halu taistella sananvapautensa puolesta.
