Charles III on kruunattu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin kuninkaaksi Lontoon Westminster Abbeyssä pidetyssä seremoniassa.
Kruunajaisseremoniassa nähtiin lukuisia rituaaleja, joista osa pohjautuu vuonna 1066 pidettyihin Vilhelm Valloittajan kruunajaisiin. Nämä seremoniat kirjattiin myöhemmin 1300-luvulla Liber Regalis -kirjaan, joka on edelleen kirkon hallussa.
Seremonian alussa Canterburyn arkkipiispa ja kolme muuta seremoniaan osallistuvaa seisoivat kirkossa neljään eri suuntaan katsoen ja kehottivat yleisöä tunnustamaan Charlesin uudeksi kuninkaaksi.
– Esitän teille kuningas Charlesin, teidän kiistattoman kuninkaanne. Kaikki te, jotka olette tänä päivänä tulleet tänne vannomaan uskollisuuttanne, oletteko sen valmiita tekemään, arkkipiispa kysyi.
– Jumala siunatkoon kuningas Charlesia, yleisö vastasi.
Myöhemmin Charles vannoi kuninkaanvalansa, jossa hän lupasi hallitsevansa alamaisiaan lakien mukaisesti, ylläpitävänsä protestanttista uskoa Isossa-Britanniassa sekä suojelevansa Englannin kirkon tapoja, doktriinia ja etuoikeuksia.
Seremonian keskellä kuninkaan ympärille tuotiin näkösuojat, ja Canterburyn arkkipiispa voiteli kuninkaan öljyllä keskiaikaista kruunajaislusikkaa käyttäen. Seremonia perustuu Raamatun kertomukseen Israelin kuningas Salomosta, jonka pappi Sadok voiteli tämän kruunajaisissa. Voitelun aikana kuultiin Georg Friedrich Händelin 1700-luvulla säveltämä kruunajaislaulu ”Zadok-pappi”.
Voitelun jälkeen Charlesille puettiin ensin yksinkertainen, nöyryyttä symboloiva viitta ja myöhemmin kultainen, vaurautta symboloiva takki. Tämän jälkeen uudelle kuninkaalle esiteltiin lukuisia kuninkaallisia esineitä, kuten kannukset, rannekoru, sormus, miekka, käsine, valtakunnanomena ja valtikka.
Tämän jälkeen Charles siirtyi valtaistuimelle, jossa Pyhän Edwardin kruunu asetettiin ensin kuninkaan päähän. Alkuperäinen kruunu oli peräisin 1200-luvulta, mutta Oliver Cromwell sulatti sen Englannin sisällissodan aikana 1600-luvulla. Nykyinen kruunu on kopio vanhasta ja valmistettiin vuonna 1661.
Iso-Britannia on pienen Tyynellämerellä sijaitsevan Tongan lisäksi maailman ainoa valtio, jossa kruunu edelleen asetetaan kruunajaisseremoniassa kuninkaan päähän.
Myöhemmin kruunattiin myös Charlesin puoliso kuningatar Camilla.
Vanhoista perinteistä huolimatta Charles oli halunnut modernisoida joitain seremonian osia. Kuninkaallisen rannekorun toi paikalle Britannian muslimiväestön edustaja, kuninkaallisen kaavun maan juutalaisvähemmistön edustaja, kuninkaallisen sormuksen hinduvähemmistön edustaja ja käsineen sikhivähemmistön edustaja. Vähemmistöuskontojen edustajat myös johtivat kuninkaan kulkuetta sisään kirkkoon.
Seremonian aikana kuultiin myös ortodoksinen kirkkoveisu, joka oli kunnianosoitus Charlesin isälle, kreikkalaissyntyiselle prinssi Philipille.
Tämän jälkeen Canterburyn arkkipiispa sekä Charlesin poika prinssi William vannoivat uskollisuutta uudelle kuninkaalle. Kaikkia kirkossa olleita kehotettiin vannomaan uskollisuudenvala uudelle kuninkaalle.
– Minä, William, Walesin prinssi, vannon uskollisuuttani sinulle, ja uskon itseni sinulle alamaiseksi. Tässä Jumala minua auttakoon, Walesin prinssi vannoi.
Seremonia päättyi pitkään kulkueeseen Westminster Abbeystä Buckinghamin palatsiin. Ison-Britannian kulttuuriministeriön mukaan paikat kulkueen varrella täyttyivät jo ennen kruunajaisten alkua, ja kehotti paikalle saapuvia siirtymään Hyde Parkiin seuraamaan kruunajaisia etänä.