Euroopan komissio tarjoaa jäsenmaille uuden mahdollisuuden hakea pitkäaikaista lainarahoitusta puolustushankintoihin. Samalla se haluaa liittää Ukrainan nykyistä tiiviimmin eurooppalaiseen puolustusteollisuuteen.
Suomi on jo päättänyt hakea SAFE-järjestelmästä miljardi euroa, mutta uuden kierroksen merkitys suomalaiselle puolustusteollisuudelle on edelleen avoin. Europarlamentaarikko Pekka Toveri (kok.) vaatii valtiolta nykyistä aktiivisempaa otetta viennin tukemiseen.
Euroopan unioni on avannut uuden rahoituskierroksen puolustusteollisuuden vahvistamiseksi tilanteessa, jossa jäsenmaat pyrkivät kasvattamaan asevarastojaan, lisäämään tuotantokapasiteettiaan ja tukemaan Ukrainan puolustusta.
Euroopan komissio ilmoitti 29. lokakuuta, että jäsenmaat voivat hakea yhteensä 21,3 miljardia euroa pitkäaikaista lainarahoitusta SAFE-järjestelmän toisella kierroksella. Hakuaikaa komissio ei ole vielä julkistanut; jäsenmailla kerrotaan olevan joulukuuhun asti aikaa ilmaista kiinnostuksensa.
Kyse ei ole uudesta 21 miljardin euron EU-avustuspaketista, vaan toukokuussa 2025 perustetun 150 miljardin euron rahoitusvälineen käyttämättä jääneestä lainakapasiteetista. Rahaa jäi yli, koska osa maista pyysi lopulta vähemmän kuin niille oli alustavasti varattu. Unkari leikkasi pyyntönsä 16,2 miljardista 5,4 miljardiin euroon, ja Italia 14,9 miljardista runsaaseen kahdeksaan miljardiin euroon.
Päätös on merkittävä kahdesta syystä. Ensinnäkin se antaa jäsenmaille uuden mahdollisuuden rahoittaa puolustushankintoja yhteisellä eurooppalaisella järjestelyllä tilanteessa, jossa kansalliset puolustusbudjetit ovat kasvavien paineiden alla. Toiseksi komissio kannustaa valtioita käyttämään uutta kierrosta yhteishankintoihin Ukrainan kanssa.
Tavoitteena ei ole vain toimittaa Ukrainalle valmiita asejärjestelmiä, vaan myös vahvistaa eurooppalaista tuotantokokonaisuutta, jossa ukrainalainen teollisuus voi osallistua yhteisten suorituskykyjen rakentamiseen.
Pekka Toveri pitää kehitystä Suomen kannalta myönteisenä. Toveri on kenraalimajuri evp. ja kuuluu Euroopan parlamentissa EPP-ryhmään.
– Kaikki toimet, jotka parantavat eurooppalaisen puolustusteollisuuden kykyä tuottaa materiaalia ja etenkin tehdä sitä yhdessä, halvemmalla ja yhteensopivuutta parantaen, ovat myös Suomen etu, Toveri sanoo.
Suomi hakee miljardia euroa
Suomelle uutinen on erityisen ajankohtainen. Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta linjasi jo marraskuussa 2025, että Suomi hyödyntää SAFE-välinettä miljardilla eurolla. Valtioneuvoston yleisistunto hyväksyi osallistumisen 24. syyskuuta 2026 ja valtuutti valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) allekirjoittamaan lainasopimuksen.
Puolustusministeriön 30. syyskuuta julkaiseman tiedotteen mukaan Suomi hakee järjestelmästä yhteensä miljardi euroa lainarahoitusta vuosille 2026–2030. Rahoitusta suunnitellaan maataistelukykyä vahvistaviin monikansallisiin yhteishankintoihin sekä droonisuorituskykyjen kehittämiseen yhdessä Ukrainan ja liittolaisten kanssa.
Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) arvioi rahoitusvälineen luovan suomalaisille puolustusalan yrityksille uusia mahdollisuuksia Euroopan markkinoilla.
Suomen aiempi päätös ei kuitenkaan sellaisenaan ratkaise sitä, aikooko maa hakea lisärahoitusta nyt avatulla toisella kierroksella tai millaisiin hankkeisiin mahdollinen uusi rahoitus kohdistuisi. Julkista kannanottoa asiasta ei ole toistaiseksi annettu.
Lainaraha ohjaa yhteishankintoihin
Komission järjestelyssä jäsenmaat ilmoittavat tarvitsemansa rahoitusmäärät, minkä jälkeen komissio arvioi alustavat jako-osuudet. Niistä ilmoitetaan jäsenmaille kahden viikon kuluessa määräajan päättymisestä.
Hakemusten hyväksymiseen liittyy lisäksi rahoitusvälineen omia ehtoja ja EU:n päätöksentekomenettelyjä. Toinen kierros on avoin kaikille jäsenmaille, myös niille kahdeksalle, jotka jäivät ensimmäisen kierroksen ulkopuolelle.
Rahoituksen käyttötarkoituksista komissio nostaa esiin erityisesti ilma- ja ohjuspuolustuksen, droonit, droonintorjuntajärjestelmät sekä ampumatarvikkeet ja ohjukset. Nämä suorituskyvyt ovat nousseet Euroopan turvallisuuspoliittisen keskustelun keskiöön Venäjän Ukrainassa käymän hyökkäyssodan seurauksena.
Sota on osoittanut, kuinka suureksi kulutustavaran tavoin käytettävien asejärjestelmien, ampumatarvikkeiden ja miehittämättömien järjestelmien tarve kasvaa pitkittyneessä konfliktissa.
Perinteinen eurooppalainen puolustushankinta on usein ollut kansallisesti suunniteltu ja toteutettu. Valtiot ovat määritelleet omat vaatimuksensa, järjestäneet kilpailutuksensa ja hankkineet kalustoa omien aikataulujensa perusteella.
Tämä on mahdollistanut kansallisten erityistarpeiden huomioimisen, mutta samalla Euroopan markkinoille on syntynyt päällekkäisiä järjestelmiä, erilaisia teknisiä vaatimuksia ja pieniä tuotantosarjoja. Yhteishankinnoilla pyritään vähentämään tätä hajanaisuutta ja tarjoamaan valmistajille suurempia sekä ennakoitavampia tilausmääriä.
SAFE-järjestelmän merkitys liittyy juuri tähän markkinarakenteen muutokseen. Se ei ole pelkkä tapa hankkia puolustustarvikkeita lainarahalla, vaan EU:n yritys vaikuttaa siihen, miten eurooppalaiset valtiot tekevät investointipäätöksiään.
Rahoituksen tarkoituksena on ohjata maita yhteistyöhön, kasvattaa eurooppalaista tuotantokapasiteettia ja vähentää riippuvuutta sellaisista toimitusketjuista, joiden toimivuudesta ei kriisitilanteessa ole varmuutta. Toisen kierroksen rahat on tarkoitettu nimenomaan yhteishankintoihin; ensimmäisellä kierroksella lainaa sai toukokuun 2026 loppuun asti käyttää myös yhden maan omiin hankintoihin.
EU:n neuvoston mukaan SAFE-lainoja voivat saada vain jäsenmaat, mutta yhteishankintoihin voivat osallistua myös Ukraina sekä Euroopan talousalueeseen kuuluvat EFTA-maat. Lisäksi mukaan voivat tietyin edellytyksin tulla ehdokasmaat ja muut EU:n puolustus- ja turvallisuuskumppanit.
Kanada allekirjoitti helmikuussa 2026 sopimuksen osallistumisesta SAFE-hankintoihin, ja neuvosto vahvisti sen kesäkuussa. Kanada on ensimmäinen Euroopan ulkopuolinen maa järjestelyssä, mikä laajentaa puolustusteollista yhteistyötä EU:n maantieteellisten rajojen ulkopuolelle.
Yritys voi hyötyä, vaikka Suomi ei lainaisi lisää
Suomen kannalta uuden rahoituskierroksen mahdollisuudet liittyvät kahteen eri asemaan: valtio voi olla rahoituksen hakija ja suomalainen yritys voi olla yhteishankinnan toimittaja. Näitä ei pidä sekoittaa toisiinsa. Suomalaisen puolustusyrityksen mahdollisuudet hyötyä SAFE-järjestelmästä eivät edellytä sitä, että juuri Suomi ottaa lisää lainaa. Yritys voi osallistua myös toisten jäsenmaiden johtamiin hankkeisiin, mikäli se täyttää hankintoihin sovellettavat ehdot.
Ero on tärkeä, sillä eurooppalaisten puolustusmarkkinoiden avautuminen voi olla suomalaisyrityksille taloudellisesti merkittävämpää kuin Suomen oma lainamäärä. Suomen kotimarkkinat ovat puolustusteollisuuden näkökulmasta rajalliset, mutta eurooppalaisissa yhteishankinnoissa yksittäinen suomalainen toimittaja voi päästä osaksi huomattavasti suurempaa toimitusketjua.
Samalla yritysten on täytettävä muiden valtioiden tekniset vaatimukset ja pystyttävä toimittamaan tuotteitaan riittävän suurissa määrissä.
Toverin mukaan pääsy muiden maiden markkinoille on usein vaikeaa, koska jäsenmaat pyrkivät turvaamaan oman teollisuutensa edut. Suomalaisyritykset ovat silti onnistuneet viime aikoina. Esimerkeiksi hän nostaa panssariajoneuvojen ja taisteluveneiden myynnin Saksaan sekä satelliittiyhtiö Iceyen kaupat.
– Ne kuvaavat EU-maiden puolustussatsausten ja SAFE-lainoituksen vaikutuksia markkinoihin. Niille, jotka pystyvät tarjoamaan tuotteita nopeasti, on kysyntää, Toveri sanoo.
Mahdollisuuksia on esimerkiksi panssaroiduissa ajoneuvoissa, ampumatarvikkeissa, viestijärjestelmissä, sensoriteknologiassa, ohjelmistoissa ja miehittämättömissä järjestelmissä.
Suomalaisessa puolustusteollisuudessa on osaamista useilla näistä aloista, mutta uuteen SAFE-kierrokseen liittyvistä konkreettisista sopimuksista ei ole perusteltua tehdä johtopäätöksiä ilman yritysten ja viranomaisten vahvistuksia. Kyse on tässä vaiheessa mahdollisista markkinoista, ei varmistuneista tilauksista.
Jos jäsenmaat siirtyvät kansallisista hankinnoista nykyistä suurempiin yhteisiin tilauksiin, suomalaiset yritykset joutuvat kilpailemaan suuremmista sopimuksista mutta saattavat samalla päästä toimittajiksi maihin, joiden markkinoille on aiemmin ollut vaikea päästä. Tämä edellyttää sekä kansallisen puolustushallinnon aktiivisuutta että yritysten kykyä hakeutua kansainvälisiin konsortioihin.
Toverin mukaan valtion on panostettava vientiin
Toisen kierroksen runsaan 20 miljardin euron rahoitus edellyttää yhteishankkeita. Toverin mukaan siinä korostuu Suomen valtion aktiivisuus hankkeiden löytämisessä.
– Nyt kun eurooppalaiset puolustusmarkkinat ovat merkittävässä kasvussa, valtion pitäisi satsata viennin tukemiseen, hän sanoo.
Toveri esittää kolmea keinoa. Ensinnäkin Suomeen tarvittaisiin nopeasti government-to-government-instrumentti, jollainen on Euroopassa yleisesti käytössä. Siinä myyjämaan valtio tekee kaupan ostajamaan valtion kanssa ja tukee näin yritystään. Toverin tietojen mukaan puolustusministeriö selvittää asiaa.
– Toivottavasti selvittää nopeasti, hän sanoo.
Toiseksi Puolustusvoimat voisi tukea vientiä vahvistamalla puolustusasiamiesverkkoaan.
– Ruotsalaiset osaavat hyödyntää puolustusasiamiesverkkoaan erinomaisesti; olisi syytä ottaa mallia. Eikä siihen tarvita ammattiupseereita. Reservinupseeri sopivalla siviilitaustalla toimisi hyvin, Toveri sanoo.
Kolmanneksi puolustusalan yrityksiä pitäisi Toverin mielestä tukea EU-rahoituksen hakemisessa.
– Rahaa on jaossa, sitä ei vain usein osata hakea.
Ukraina-painotus jakaa jäsenmaita
Komission uusi painotus nostaa esiin vielä yhden ulottuvuuden. Ukraina ei ole pelkästään eurooppalaisen puolustusteollisuuden asiakas, vaan sodan aikana sen asevoimat ja yritykset ovat hankkineet huomattavaa kokemusta esimerkiksi droonien ja niiden torjunnan kehittämisestä.
Taistelukentältä saatava palaute johtaa nopeaan tekniseen kehitykseen, joka kiinnostaa eurooppalaisia valmistajia. Yhteishankinnat tarjoavat mahdollisuuden yhdistää ukrainalainen käytännön kokemus eurooppalaiseen tuotantokapasiteettiin, sertifiointiin ja pitkäjänteiseen rahoitukseen.
Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ilmoitti jo 16. syyskuuta unionin tila -puheessaan, että käyttämättä jääneet SAFE-varat suunnataan yhteishankkeisiin ukrainalaisyritysten kanssa.
Puolustuskomissaari Andrius Kubilius toisti tavoitteen Pariisissa 26. lokakuuta E5-maiden eli Ranskan, Saksan, Italian, Puolan ja Britannian puolustusministerikokouksen jälkeen. Kubiliuksen mukaan komissio toivoo varojen menevän yhteisiin hankkeisiin Ukrainan kanssa, ja hän mainitsi yhtenä kohteena ballististen ohjusten torjuntaan liittyvän Freyja-aloitteen. Kyse ei ole vahvistetusta rahoituspäätöksestä kyseiselle hankkeelle, vaan komission esittämästä toiveesta.
Kaikki jäsenmaat eivät jaa komission linjaa. Puolan apulaispuolustusministeri Magdalena Sobkowiak-Czarnecka sanoi lokakuun lopussa, ettei komissiolla ole mandaattia ohjata käyttämättömiä SAFE-varoja Ukraina-hankkeisiin.
Puola, joka on 43,7 miljardin euron osuudellaan järjestelmän suurin lainanottaja, haluaa sen sijaan myöhemmän toimitusmääräajan sekä yhdysvaltalaisen, turkkilaisen ja korealaisen kaluston hyväksymistä rahoituksen piiriin. Kiinnostuksensa toiseen kierrokseen ovat ilmaisseet ainakin Kreikka ja Irlanti.
Toveri näkee Puolan vaatimuksen taustalla saman kiireen, joka näkyy koko markkinassa.
– Tähän tarpeeseen saada materiaalia nopeasti liittyy Puolankin vaatimus saada käyttää SAFE-rahoitusta Euroopan ulkopuolisiin hankkeisiin, hän sanoo.
Komission kutsu ainoastaan kannustaa yhteistyöhön Ukrainan kanssa. Lainan ottavat jäsenmaat, eikä komissio voi yksipuolisesti määrätä, kuinka paljon kukin valtio lainaa tai mihin kansalliset puolustusinvestoinnit lopulta kohdistuvat. Yksittäisten hankkeiden toteutuminen riippuu maiden omista strategisista tarpeista, taloudellisista päätöksistä ja yhteistyöhalukkuudesta.
Yhteistyöhön liittyy myös käytännön ongelmia. Ukrainassa tapahtuvaan tuotantoon kohdistuu sodan aikana turvallisuusriskejä, ja kansainväliset hankkeet joutuvat ratkaisemaan kysymykset tuotannon sijainnista, tietoturvasta, teknologian omistuksesta ja toimitusvarmuudesta. Myös eri maiden hankintamenettelyt ja vientilupakäytännöt hidastavat yhteistyötä. Se, että SAFE-järjestelmä sallii yhteishankinnat Ukrainan kanssa, ei vielä tarkoita niiden käynnistyvän automaattisesti.
Laina on maksettava takaisin
SAFE-rahoitus ei ole rinnastettavissa EU:n talousarviosta maksettavaan avustukseen. Jäsenmaat vastaavat lainojensa takaisinmaksusta, vaikka yhteisen EU-varainhankinnan kautta saatava rahoitus on joillekin maille kansallista lainanottoa edullisempaa. Laina-aika on pitkä, enimmillään 45 vuotta, ja lainoilla on kymmenen vuoden lyhennysvapaa.
Suomen kaltaisessa maassa, jolla on toimivat pääomamarkkinat ja vahva luottokelpoisuus, on olennaista selvittää, mikä rahoitusjärjestelyn todellinen kustannusetu on verrattuna valtion omaan lainanottoon. Hallitus on perustellut SAFE-lainaa myös sillä, että se monipuolistaa valtion varainhankintakanavia.
Lainan hintaa ei voi arvioida pelkän nimellismäärän perusteella. Merkitystä on takaisinmaksuajalla, lainaehtojen yksityiskohdilla, EU-varainhankinnan kustannuksilla ja sillä, millaisia hankintaehtoja rahoitukseen liittyy. Mikäli hankintojen yhteensovittaminen tuottaa merkittäviä mittakaavaetuja, hyöty voi syntyä myös itse puolustustarvikkeiden hinnasta eikä vain rahoituksesta.
Rahoituspäätöksestä on pitkä matka toimitukseen
Komission lokakuun tiedotteen mukaan 19 jäsenmaata osallistui ensimmäiseen SAFE-kierrokseen. Komission mukaan kaikki lainajärjestelyt on hyväksytty, ja 16 lainasopimusta on allekirjoitettu. Ennakkomaksuina on maksettu lähes 13,5 miljardia euroa yhdelletoista jäsenmaalle.
Luvut osoittavat rahoitusjärjestelmän edenneen päätöksistä käytännön maksatuksiin, mutta eivät vielä kerro, kuinka nopeasti rahoituksen avulla hankitut asejärjestelmät valmistuvat tai kuinka paljon uutta tuotantokapasiteettia Eurooppaan syntyy.
Tästä seuraa uuden kierroksen keskeinen kysymys: millä aikataululla yhteishankinnat todella vaikuttavat Euroopan ja Ukrainan puolustuskykyyn? Rahoituspäätös ja toimitusvalmis puolustusjärjestelmä ovat kaksi eri asiaa. Tuotantolinjojen rakentaminen, alihankintaketjujen kokoaminen, henkilöstön kouluttaminen ja uuden kaluston testaaminen vaativat aikaa, vaikka rahoitus olisi jo käytettävissä. SAFE-rahalla hankitun kaluston on määrä olla toimitettu vuoteen 2030 mennessä.
Lähiajan tarpeet ja pidemmän aikavälin teollinen kehittäminen on vaikea sovittaa yhteen. Ukraina tarvitsee ampumatarvikkeita ja torjuntajärjestelmiä välittömästi, kun taas Euroopan puolustusteollisuuden kapasiteetin vahvistaminen on monivuotinen hanke.
Nopeasti saatavien tuotteiden ostaminen olemassa olevilta toimittajilta on joissakin tilanteissa perusteltua, vaikka se ei samalla vahvistaisi Euroopan omaa teollisuutta. SAFE-järjestelmän ensisijainen tarkoitus on kuitenkin parantaa eurooppalaista puolustusvalmiutta ja teollista yhteistyötä.
Komission aloite asettuu laajempaan tilanteeseen, jossa EU-maat pyrkivät vahvistamaan turvallisuuttaan samalla kun niiden talouskasvu on hidasta ja julkinen velka rajoittaa liikkumavaraa. Puolustusmenojen kasvattamisesta on poliittisesti mahdollista päättää nopeasti, mutta sen rahoittaminen ja muuttaminen todelliseksi sotilaalliseksi suorituskyvyksi ovat huomattavasti vaikeampia tehtäviä.
Suomen päätös hakea miljardi euroa SAFE-lainaa on yksi osa tätä kehitystä. Seuraavaksi ratkeaa, mihin yksittäisiin yhteishankintoihin Suomen rahoitus sidotaan, onko Suomi kiinnostunut myös toisesta kierroksesta ja missä määrin suomalaiset toimittajat pääsevät mukaan muiden maiden johtamiin Ukraina-hankkeisiin.
Euroopan puolustusteollisuuden tulevaisuutta ei lopulta ratkaise se, kuinka suuren rahoitusvälineen EU on perustanut, vaan se, muuttuvatko yhteiset rahat yhteisiksi tilauksiksi, kasvavaksi tuotantokapasiteetiksi ja puolustusvoimien tarvitsemiksi järjestelmiksi. Uusi 21,3 miljardin euron rahoituskierros tarjoaa siihen mahdollisuuden. Sen todellinen merkitys nähdään vasta, kun jäsenmaiden suunnitelmat alkavat näkyä tehtaina, sopimuksina ja toimituksina.
– EU tarjoaa meille mahdollisuuksia, mutta raha ei tule itsekseen. Sen eteen pitää tehdä töitä kaikilla tasoilla, Toveri toteaa.