Biokaasun tuotantoon on kohdistettu viime vuosina paljon odotuksia ja toiveita, mutta tuotannon kokonaisvolyymi on Suomessa junnannut viime vuosina lähes paikallaan, eikä suurta harppausta tuotannon moninkertaistamiseksi ole otettu.
Vuonna 2022 Suomessa tuotettiin 940 gigawattia biokaasua. Tästä volyymista biometaania tuotettiin 210 gigawattia. Vertailun vuoksi maakaasua kulutettiin vastaavana vuonna noin 11900 gigawattia, vaikka sen kulutus puolittuikin putkikaasun tuonnin loputtua Venäjältä.
Biokaasusta ja biometaanista puhutaan usein synonyyminä. Niillä on kuitenkin eroa: biometaani on biokaasusta edelleen jalostettu tuote, jota voidaan hyödyntää liikenteessä ja syöttää myös kaasuverkkoon. Biometaanin tuotanto kasvoi viime vuonna noin kolmanneksen.
Tällä hetkellä Suomessa biokaasua tuotetaan pääasiassa yhdyskuntien sivuvirroista eli biojätteestä ja puhdistamolietteestä. Lisäksi kaatopaikkakaasun osuus on vielä varsin suuri.
Suomen Biokierto ja Biokaasu ry:n mukaan Suomeen on suunnitteilla ja rakenteilla 42 biokaasulaitosinvestointia vuosina 2024-27. Toteutuessaan uudet laitokset synnyttäisivät 1200 gigawattia uutta biokaasun ja biometaanin tuotantokapasiteettia eli kaksinkertaistaisivat tuotannon. Hankkeista yli 90 prosenttia on biometaanihankkeita, ja niistä hieman yli puolet nesteytetyn kapasiteetin laitoksia.
Biokaasua voidaan tuottaa joko paineistettuna tai nesteytettynä.
Suurin osa vireillä olevista hankkeista odottaa vielä lopullista investointipäätöstä.
Moni investointi myöhästynyt
Suomen Biokierto ja Biokaasu ry:n toiminnanjohtajan Anna Virolainen-Hynnän mukaan on ollut pettymys, että vireillä olevat investoinnit ovat jonkin verran myöhästyneet. Viime vuosina uusia biokaasulaitoksia on valmistunut noin kolmisenkymmentä.
– Investointeja on tullut, mutta ne ovat olleet suurelta osin maatilamittakaavan biokaasulaitoksia, joiden tuotantomäärät ovat suhteessa aika pieniä. Odotamme edelleen, että keskikokoiset ja suuret maataloussyötteitä hyödyntävät laitosinvestoinnit lähtisivät liikenteeseen, Virolainen-Hynnä sanoo Verkkouutisille.
Ympäristö- ja ympäristöministeri Kai Mykkänen (kok.) toteaa, etteivät biokaasun tuotantovolyymit ole kehittyneet odotetusti.
– Biokaasutuotannon junnaaminen paikallaan on ollut selvästi pettymys verrattuna niihin strategioihin, joita jo vajaa kymmenen vuotta sitten Suomessa tehtiin. Useampi hallitus on jakanut biokaasuhankkeille investointitukia. Valitettavan moni hanke on silti tyssännyt tuista huolimatta, Mykkänen sanoo Verkkouutisille.
Jakeluvelvoitteen piiriin 2022
Miksi investoinnit ovat viivästyneet ja miksi Suomeen ei ole saatu suuria biokaasulaitoksia?
Biopolttoaineiden jakeluvelvoitteeseen tehdyt muutokset ovat merkittävin taustalla oleva syy, joka on osunut erityisesti biokaasun tuotantoon. Biokaasu tuli liikenteen jakeluvelvoitteen piiriin vuoden 2022 alusta.
Jakeluvelvoite on tänä vuonna 13,5 prosenttia ja nousee hallitusohjelman mukaan asteittain aina 22,5 prosenttiin vuonna 2027.
Kun biokaasu tuli jakeluvelvoitteen piiriin, biokaasun verottomuus poistui.
– Toimialana olemme arvioineet, että jakeluvelvoite on varsin hyvä ja tehokas ohjauskeino. Se näkyy investointisuunnitelmissa, joita on tullut koko ajan lisää, sekä myös investointien lykkääntymisessä, Virolainen-Hynnä sanoo.
Mykkäsen mukaan jakeluvelvoite on biokaasuhankkeiden tärkein ohjauskeino, jolla hän myös uskoo hankkeiden lähtevän liikkeelle.
– Näyttää siltä, että osa polttoainejakelijoista haluaa hajauttaa biopolttoaineiden hintariskiä sillä, että he järjestävät biokaasun tuotantoa ja hankintaa kotimaisista lähteistä ainakin jossakin mittakaavassa, Mykkänen sanoo.
Mykkänen vakuuttaa, että jakeluvelvoitteen osalta hallitusohjelman kirjauksista pidetään kiinni.
Monimutkainen tukijärjestelmä
Biokaasun tuotantovolyymien lisäämisen tärkeimmiksi edellytyksiksi Virolainen-Hynnä mainitsee investointituet, liikenteen päästövähennyskeinot ja toimet kaasuajoneuvojen lukumäärän kasvattamiseksi.
Investointituki on tarpeellinen alkusysäys hankkeiden etenemiselle.
Biokaasuhankkeille saatavilla olevien investointitukien verkosto on monimutkainen ja jaettu useiden ministeriöiden alaisuuteen.
Teollisiin biokaasulaitosinvestointeihin voi hakea tukea työ- ja elinkeinoministeriöltä. Maaseutuyritysten investointitukien haku tulee maa- ja metsätalousministeriöstä. Lisäksi ravinnekierto-ohjelmiin liittyvä investointituki kanavoidaan ympäristöministeriön kautta.
– Investointituet hyödyttävät monia eri toimijoita ja sektoreita, mutta nykyinen järjestelmä on todella sekava. Biokaasutoimija saa olla perehtynyt, että pysyy kärryillä, Virolainen-Hynnä toteaa.
Hän perää hallitukselta tukijärjestelmän selkeyttämistä.
Ministeri Mykkänen myöntää, että nykyisessä tukijärjestelmässä on hankaluuksia.
– Tukihaun siirtämisessä yhden ministeriön alaisuuteen voisi hyvin olla etuja. Haaste on siinä, että osin EU:n valtiontukisäännöt ohjaavat ne eri laareihin. Esimerkiksi, jos jaamme tukia maataloustukijärjestelmän liitännäisinä, silloin jakaminen on tehtävä osana maaseutuhallintoa. Tunnistan kuitenkin hankaluuden hahmottaa, että mihin hakuihin minkäkin hankkeen kannattaa osallistua, hän toteaa.
Laitosinvestoinneille ei energiatukea
Biokaasuala on kärsinyt myös työ- ja elinkeinoministeriön kansallisen energiainvestointituen määrän romahtamisesta tälle vuodelle: myöntövaltuus on noin 14 miljoonaa euroa, kun viime vuoden talousarviossa sitä oli 253 miljoonaa euroa. Biokaasun tuotantolaitosinvestoinnit on karsittu pois energiatuen piiristä.
Mykkänen muistuttaa, että hallitus joutuu tekemään rajuimmat säästöt valtiontalouteen sitten 1990-luvun laman. Tämä selittää investointitukien reipasta laskua.
– Toivottavasti jakeluvelvoitteen kautta saadaan alalle imua ja jalostettua biokaasua liikennekäyttöön aiempaa enemmän, jolloin hankkeita toteutuu, vaikka investointitukea on vähemmän jaossa.
Lisäksi biokaasualalle on tarjolla tankkausasemien rakentamiseen tarkoitettua jakeluinfratukea sekä raskaiden kaasuajoneuvojen hankintatukia, jotka ovat alan etujärjestön mukaan olennaisia kaasukuorma-autojen lisäämisen kannalta. Molempien tukien osalta rahoitus päätetään vuosi kerrallaan. Ala toivoo tukiin jatkuvuutta ja ennakoitavuutta sekä tukien jatkamista vuoteen 2028 asti.
Esimerkiksi jakeluinfratukeen on määrärahoja tälle vuodelle 10 miljoonaa euroa.
– En rupea lupailemaan, että tämän vuoden jälkeen nostaisimme jotain tukea. Tosiasiassa teemme rajusti ylivelkaantuneen maan vyön kiristystä koko vaalikauden ja on vaikea löytää lahjarahoja, Mykkänen kommentoi tukien tulevaisuutta.
Raskaassa liikenteessä potentiaali
Kaasuajoneuvojen lisäämisessä kyse on tyypillisestä muna vai kana -ongelmasta. Ajoneuvojen määrä ei lisäänny, jos kaasun jakeluasemia ei ole ja toisin päin. Myös autonvalmistajat harkitsevat, tarjoavatko ne kaasuajoneuvoja vai keskittävätkö strategiset panokset sähköön ja tulevaisuudessa myös vetyyn.
Biokaasun käytön suurin potentiaali on nesteytettynä raskaassa liikenteessä. Raskaan liikenteen segmentti on vaikeimmin sähköistettävissä. Toistaiseksi Gasumin Turun biokaasulaitos on Suomen ainoa tuotantolaitos, jossa tuotetaan nesteytettyä biokaasua.
Useampi autonvalmistaja tarjoaa tällä hetkellä kaasukuorma-autoja. Viime vuoden lopussa Suomessa oli 586 kaasukäyttöistä kuorma-autoa. Autoalan Tiedotuskeskuksen mukaan Suomessa oli viime vuoden lopussa liikennekäytössä yhteensä noin 91000 kuorma-autoa, joten kaasuajoneuvojen markkinaosuus on toistaiseksi vaatimaton.
Liikenne- ja viestintäministeriön viime vuonna julkaisemassa jakeluinfraohjelmassa asetettiin tavoitteeksi 6000 kaasukäyttöistä kuorma-autoa vuodelle 2030.
Virolainen-Hynnä uskoo, että biokaasun tuotantokapasiteetti kasvaa sitä mukaa, kun kysyntää tulee.
– Raskaita ajoneuvoja ei tule, ellei meillä ole riittävästi tankkausinfraa ja logistiikkayritysten täytyy hyötyä siitä jollain tavalla, esimerkiksi kustannusten alenemisen kautta.
Ala uskoo, että biokaasulla tulee olemaan kysyntää myös meriliikenteessä ja teollisuudessa.
Kaasukäyttöisten henkilöautojen markkinatilanne on puolestaan vaikea. Kaasuautot ovat jääneet henkilöautovalmistajien suunnitelmissa sivurooliin ja useampi autonvalmistaja on ilmoittanut lopettavansa kaasuautojen valmistuksen. Ala ei usko kaasukäyttöisten henkilö- ja pakettiautojen määrän enää kasvavan.
Mykkänen näkee biokaasulla olevan edelleen osansa Suomen puhtaan energian portfoliossa.
– Biokaasulla voi olla täydentävä rooli erityisesti maatalouden sivuvirtojen hyödyntämisessä ja sitä kautta liikenteen yhtenä täydentävänä ratkaisuna bensan, dieselin ja sähkön välissä. Biokaasulla on potentiaalia, jota ei toistaiseksi ole tarpeeksi hyödynnetty, hän sanoo.
Balticconnector-kaasuputken myötä Suomen siirtoverkko on osa koko Euroopan kaasuverkkoa. Tämä mahdollistaa biokaasun ostamisen ulkomailta. Esimerkiksi, jos Saksassa syötetään kaasuverkkoon biometaania, se voidaan ostaa myös Helsingissä, kun kaasun alkuperä on todistettu. Vuonna 2022 Suomeen tuotiin enemmän biometaania kuin täällä tuotettiin.
Ala toivoo biokaasustrategiaa
Biokaasuala on ehdottanut kansallisen biokaasustrategian tekemistä. Esimerkiksi Tanskassa biokaasun tuotanto saatiin viime vuosikymmenellä moninkertaistettua.
Tanskassa syötteitä on ollut tarjolla paremmin, laitokset ovat suurempia ja etäisyydet lyhyempiä.
Virolainen-Hynnän mukaan biokaasustrategiaan voisi kirjata esimerkiksi tuotannon tavoitetason sekä keskeiset ohjauskeinot.
– Oikeilla päätöksillä kotimaisen biokaasun tuotantomäärät voidaan kaksinkertaistaa vuoteen 2027 mennessä, hän arvioi.
Mykkänen muistuttaa, että Suomessa on julkaistu neljä vuotta sitten kansallinen biokaasuohjelma, jossa on listattu parikymmentä toimenpidettä.
Yhtenä esimerkkinä viimeaikaisista hankkeista on polttoaineyhtiö St1:n ja Valion yhteisyritys Suomen Lantakaasu Oy.
– Tällaisia konsortioita meidän pitää edistää ja katsoa mitä voidaan tehdä. En lähtisi uutta strategiaa luomaan, Mykkänen sanoo.