Vladimir Putin julisti asetuksellaan keskiviikkoaamuna 21. syyskuuta asetuksellaan eli ukaasillaan ”osittaisen liikekannallepanon Venäjän federaatiossa”.
Liikekannallepano on osoittautunut osoittautunut kaikkea muuta kuin ”osittaiseksi” ja on edennyt kaoottisesti. Lisäksi sen oikeudelliset periaatteet ovat heikot, kirjoittaa Facebookissa virolainen kansanedustaja ja turvallisuusasiantuntija Eerik-Niiles Kross.
Putinin asetusteksti perustuu kolmeen Venäjän lakiin, joista vain yksi käsittelee liikekannallepanoa eikä yksikään ole varsinainen Venäjän federaation liikekannallepanolaki.
Krossin mukaan nyt Venäjällä kysymys liikekannallepanon laillisuudesta ”ei ole kovin ajankohtainen”, mutta Venäjän yhteiskunnan tulevien kehityssuuntien kannalta on oleellista huomata, että ”Putinilla ei itse asiassa ole laillista perustetta julistaa liikekannallepanoa”.
Venäjän liikekannallepanolain 4. pykälän 6. kohdan mukaan Venäjän presidentti voi julistaa täydellisen tai osittaisen liikekannallepanon, jos maata vastaan kohdistuu hyökkäys tai välitön hyökkäysvaara tai muu vastaava sotilaallinen konflikti.
– Koska ”sotilaallinen erikoisoperaatio” tai edes sotilaallinen hyökkäys naapurivaltioon eivät anna oikeudellista perustetta liikekannallepanon julistamiseksi, on Putinin pitänyt sellainen nopeasti kyhätä.
Vaikka Putinilta ei Krossin mukaan yleensä puutu ”äärimmäistä oikeudellista nihilismiä”, on Venäjä yrittänyt tähän mennessä ”hakea omien hyökkäysprojektiensa suojaksi oikeudellista viikunanlehteä”. Tähän mennessä Venäjä on juridisesti pyrkinyt välttämään maansa armeijan lähettämistä sotaan.
– Krimin tapauksessa peräti kiistettiin kokonaan, että Venäjän asevoimat olisivat tunkeutuneet toiseen maahan. Donbasiin hyökätessä väitettiin, että kyseessä oli veljeskansalle tarjottava apu juntan vastaisessa sisällissodassa ja niin edelleen. Vuonna 2014 duuma laati lakiesityksen, joka olisi antanut oikeuden käyttää Venäjän asevoimia Ukrainassa, mutta sen hyväksymisestä luovuttiin.
Putin on yrittänyt sodan alusta lähtien välttää liikekannallepanon. Vielä viime viikolla Kreml ilmoitti, ettei liikekannallepano ole suunnitelmissa.
– Hän ei varmastikaan helmikuussa uskonut, että sitä voitaisiin tarvita. Kreml on esittänyt Ukrainan sodan olevan erikoisoperaatio jossain kaukana provinssissa, jossa ammattilaiset tekevät omaa työtään ja Venäjän kansa elää rauhassa, erityisesti siten, ettei se Moskovan ja Pietarin valkokauluksia kosketa. Putin tietää, mitä tekee, kaikki on hallinnassa, pakotteilla ei ole vaikutusta, operaatio sujuu suunnitelmien mukaan ja niin edelleen.
Vladimir Putin pelkää enemmän maansa sotahulluja kuin kansaa
Kreml on koko ajan mitannut kansan mielialoja ja tietää, että ”erikoisoperaatiolla” on venäläisten enemmistön tuki. Sen sijaan liikekannallepanoa on kannattanut vain 10 prosenttia väestöstä.
– Liikekannallepanon julistaminen nyt ilman propagandistisia esivalmisteluita ja vastoin kuukausien ajan annettuja lupauksia kertoo kuitenkin pakkotilanteesta.
Ukrainalaisten vastahyökkäys on ollut menestyksekäs, Venäjän armeijan rintamatilanne on ”katastrofaalinen”, reserviläisjoukkojen kokoaminen on osoittautunut vaikeaksi ja sotilasyksiköissä kieltäydytään taistelemasta, luettelee Kross.
– [Nämä sekä] venäläisten militaristien viimeisen kahden viikon aikana Putiniin kohdistama arvostelu ja Samarkandin kokouksessa koettu nöyryytys, Armenian ja Kazakstanin avoimet irtiotot Venäjän etupiiristä ovat kaikki yhdessä selvästi luoneet tilanteen, jossa Putin katsoi, että tilanteen pelastamiseksi ei muuta mahdollisuutta ole. Voi myös sanoa, että Putin pelkää enemmän militaristeja ja äärimmäisyysihmisiä enemmän kuin venäläistä yhteiskuntaa.
Kreml toivoo saavansa liikekannallepanolla lisäaikaa
Kross toteaa, että liikekannallepanon vaikutuksia Ukrainan sotaan on vaikea vielä arvioida. Varmaa on ainoastaan, että ”mitään se ei paremmaksi tee ei Putinille eikä maailmalle”.
Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu sanoi 21. syyskuuta, että tarkoituksena on koota enintään 300 000 reserviläistä eli asepalveluksen suorittanut kansalaista. Liikekannallepano ei kuulemma kosketa opiskelijoita ja sotilaskoulutuksen omaamattomia kansalaisia, Myöskään varusmiehiä ei lähetetä rintamalle.
– Tuskin moni tätä lupausta Venäjällä uskoo. Samoin en ole tavannut yhtäkään Venäjän järjestelmää tuntevaa tarkkailijaa, joka uskoisi, että tällaisen joukon kokoaminen olisi mahdollista.
Esimerkkinä Kross mainitsee kesällä paljon puhutun 3. armeijakunnan, jota Kreml ja Venäjän yleisesikunta ”suurella ylitsepursuavalla itsevarmuudella” oli lähettämässä valttikorttina Ukrainaan.
– Elokuun puolivälissä piti olla koossa 15 000 miestä. Suurin vaivoin saatiin koottua yhteensä 10 000 ja näistäkin puolet oli kelpaamattomia. Tämä armeijakunta lähetettiin pelastamaan tilanne Harkovassa, mutta enemmistö kuulemma pakeni ensimmäisten taistelukontaktien jälkeen.
Kross huomauttaa, ettei Venäjä ole koskaan toteuttanut liikekannallepanoa, eikä sitä ole koskaan harjoiteltu. Venäjän keisarikunta julisti liikekannallepanon vuonna 1914 ja Neuvostoliitto 1941, mutta kyse on nyt nyky-Venäjästä.
– Ei ole mielekästä olettaa, että kokeilematonkin järjestelmä voisi toimia, koska tähän mennessä Ukrainan sota on osoittanut, etteivät edes harjoitetut asiat toimi. Ei toimi armeijan logistiikka, operaatioiden toteutus, sotilaskoulutus eikä ylipäätään yhtään mikään, missä tarvitaan pitkäaikaista koordinoitua organisoimista.
Sopimussotilaiden sopimukset muuttuivat määräajattomiksi
Venäjän liikekannallepanojulistus kuitenkin ratkaisee joitain Venäjän armeijan ongelmia. Kreml on tähän mennessä värvännyt sotilaita Ukrainan sotaretkelleen eripituisilla ja hyväpalkkaisilla sopimuksilla.
Liikekannallepanoasetus estää nyt tätä eri aikaan solmituista sopimuksista muodostuvaa tilkkutäkkiä vanhenemasta. Samoin nyt on mahdollista rangaista taistelutehtävistä kieltäytyviä, joita on arveltu olevan jopa 30 prosenttia.
– Kaikki ne sotilaat, jotka toivoivat pääsevänsä lähikuukausina kotiin sopimuksen päättyessä, ovat nyt määräajattomasti sodassa. Liikekannallepanon aikana sopimussotilaalla ei ole oikeutta kieltäytyä osallistumasta sotilaalliseen konfliktiin. Lyhyesti todeten liikekannallepano antaa mahdollisuuden pakottaa jo olemassa oleva armeija jatkamaan sotimista ja rankaisemaan kieltäytyjiä.
Kross huomauttaa, että suurin osa Venäjän armeijasta on ollut sodassa nyt yli 200 päivää. Sotatiede ja toisen maailmansodan kokemus osoittavat, että yli 140 päivää sotinut sotilas on käyttökelvoton ja tarvitsee lepoa, vaikka olisi kuinka motivoitunut.
Pakko on kuitenkin huono ratkaisukeino motivaatio-ongelmiin. Krossin arvion mukaan Kreml toivoo liikekannallepanon avulla saavansa niin paljon ”korvaavaa ainesta”, että nykyisten yksiköiden miehistöä saataisiin jotenkin vaihdetuksi ja uusittua edes helpommilla rintamalohkoilla.
– Toisin sanoen liikekannallepano ei muodosta uutta armeijaa, vaan ainakin Kremlin toiveissa pysäyttää nykyisen yksiköiden hajoamisen. Mobilisoituja voidaan käyttää selustassa, kuljetuksessa ja tukiyksiköissä, koska Venäjän rintamayksiköt ovat olleet alimiehitettyjä, on selustajoukkoihin jäänyt vain vähän miehiä. Kun retoriikka jätetään huomiotta, toivat Shoigu ja Putin, että liikekannallepano auttaa heitä selviämään talven yli. Tuolloin taisteluita on vähemmän, yksiköitä voidaan kierrättää, lepuuttaa ja sitten lähettää uudelleen rintamalle.
Nyt sota koskettaa koko Venäjää
Liikekannallepanon myötä ei ole järkevää odottaa, että Venäjän kansa asettuisi hallintoaan vastaan.
– Tänään Venäjällä on ilmapiiri erilainen kuin aiemmin. Nyt Ukrainan sota koskettaa suoraan kaikkia perheitä, joissa on asepalveluksen suorittaneita perheenjäseniä. Myös Moskovan ja Pietarin omia. Vaikka näillä on varmasti edelleen korruption tarjoamia mahdollisuuksia pelastaa poikansa huomaamattomasti, on tänään silti sodassa koko Venäjän kansa.
Jos liikekannallepano edes jotenkin onnistuu, voi se tuoda Venäjälle jonkin verran lisäaikaa.
– Sotilaallista läpimurtoa ei varmastikaan tule. Edelleen pätee logiikka, jonka mukaan venäläisten aseistuksen ja joukkojen taso muuttuu heikommaksi, kun taas ukrainalaisten paremmaksi.
Kross korostaa, että ”äärimmäisen tärkeää on, ettei liikekannallepano nitistäisi tukea Ukrainalle, vaan ainoastaan vahvistaisi sitä”. Putinin toistuvasti esittämät uhkailut ydinaseella ”kuuluvat yhä surkeammin vaikuttavaan pelottelutaktiikkaan”.
– On naurettavaa ajatella, että armeija, joka ei edes koko vahvuudessaan kyennyt valtaamaan kahta lääniä Donbasissa ja menetti sen jälkeen kolmannen Ukrainalle, kykenisi tai haluaisi nyt aloittamaan sodan Natoa vastaan. Oleellista on, että kyseisen armeijan johto nyt ymmärtäisi, että Nato on katsonut läpi heidän bluffinsa.
