Vihreät kohauttivat maata ”melkein ehdottamalla” työntekijöiden sunnuntailisien poistoa. Ei lopulta itse ehdotus edennyt, mutta kyllä siinä jäljillä oltiin. Nykyinen työmarkkinajärjestelmä on siitä merkillinen, että sunnuntailisä on kirjattu lakiin, vaikka sen voisi ajatella olevan osa työsopimuksia.
Vastikään oli myös helatorstai. Arkipyhiä ei ole kirjattu lakiin, vaan ne on pitkälti määritelty työehtosopimuksissa.
Torstaipyhä keskeyttää työviikon harmillisesti. Monesti olisi kätevämpää, jos ihminen tekisi töitä helatorstaina ja pitäisikin vapaata perjantaina. Yhtä paljon tulisi tehdyksi työtä ja työntekijä saisi pitkän viikonlopun. Sopiminen tapahtuisi tietysti vain, jos molemmat osapuolet niin haluaisivat. Sitä luulisi, että tilanne olisi win-win.
Näin ei kuitenkaan ole. Helatorstain ja sen jälkeisen perjantain paikan vaihto ei suuressa osaa TES:ia ole mahdollinen. Ei, vaikka molemmat osapuolet kokisivat tällaisen sopimuksen mielekkääksi.
Alleviivaan vielä sitä, että tämä kirjoitus EI koske arkipyhän poistoa tai pyhänä tehdyn palkanlisän poistoa. Kyse on vain ja ainoastaan yhteisellä sopimuksella pyhäpäivän siirtämisestä. Tämä olisi selkeä esimerkki paikallisen sopimisen hyödyllisyydestä.
Arkipyhien kokonaisuus osoittaa ruohonjuuritasolla, kuinka TES-järjestelmä voi kankeuttaa tavallista sopimista. Maalaisjärjellä yksinkertainen ja helppo juttu – käytännössä ”nou nou”. Yksinkertainen juttu, mutta kun ei käy.
Helatorstain kohtelu on tietysti vain yksi lillukanvarsi isossa kokonaisuudessa. Mutta jos emme halua tai voi ratkaista pieniä ja helppoja asiakohta, kuinka mahtaa olla asioiden laita suuremmissa kokonaisuuksissa?
Ja sitten on se sunnuntailisäkeskustelu. Sanotaan, että pitäisi sitäkin järjestelmän kohtaa vähän ravistella. Mutta siitä toiste.
