Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen ei usko, että rahoitus ja henkilöstö riittävät nykymallilla järjestettyihin palveluihin. Asiasta uutisoi Helsingin Sanomat.
Ikosen mukaan tulevaisuuden terveyspalveluiden turvaaminen edellyttää uudistumista. Sanna Marinin hallituksen tekemän hallinnollisen uudistuksen jälkeen nykyhallituksen onkin nyt keskityttävä palveluiden uudistamiseen.
– Kun rahat ja henkilöstö on tiukalla, on tärkeää miettiä, miten ne saadaan käytettyä mahdollisimman tarkasti kaikkein tärkeimpään, eli ihmisten hoitoon, Ikonen toteaa.
Samaa mieltä on myös Pirkanmaan hyvinvointialueen johtaja Marina Erhola, jonka mukaan hyvinvointialueita velvoittaa säästötoimiin Marinin hallituksen säätämä rahoituslaki. Sen mukaan hyvinvointialueiden alijäämä pitää kattaa vuoden 2026 loppuun mennessä.
Jotkut hyvinvointialueet ovat kuitenkin toivoneet, että tavoitetta höllennettäisiin. Ikonen ei pidä tätä järkevänä ja huomauttaa, että ensimmäinen jälkikäteistarkastus on tulossa vasta vuonna 2025. Ensin on nähtävä, miten alueiden omat sopeutustoimet purevat.
– Jos aikataulua väljennettäisiin, niin ainakin itselleni tulee sellainen huoli mieleen, että silloin alueille voisi kertyä alijäämää vielä useammalta vuodelta. Tällöin ongelma vain siirtyisi ja tilanne voisi olla lopulta vielä pahempi kuin nyt, Ikonen huomauttaa.
Mahdollisista säästöjen saamisesta hyvinvointialueita yhdistämällä Ikonen pitää liian aikaisena.
– En kiirehtisi tässä kohtaa puhumaan siitä vaiheesta. Alueet ovat vastanneet palveluiden järjestämisestä vasta yhdeksän kuukautta, Ikonen kommentoi.
Säästöistä huolimatta palvelut voidaan turvata laajentamalla digipalveluiden ja liikkuvien palveluiden käyttöä. Kaikkien sote-palveluiden yhdistäminen yhden katon alle parantaa myös mahdollisuuksia suunnitella sote-palveluiden rahoitusta.
– Nyt kun perus- ja erikoistaso on yhdistetty, jo budjetointivaiheessa pystytään tehokkaammin suunnittelemaan sitä, mihin rahaa kannattaa suunnata, Ikonen huomauttaa.
Ministeri painottaa myös, että palveluiden saatavuudesta ei ole syytä huolehtia. Viime kädessä perustuslaki turvaa oikeuden hoitoon.
– Joku tapa tehdä saattaa muuttua, mutta palvelut säilyvät, Ikonen linjaa.
