Yksityisen sosiaalipalvelualan työriita kiristyy entisestään. Lakkoilmoitusten lisäksi ilmoitettiin koko toimialan keikkailukiellosta sekä hakusaarrosta. Pysyvä potilasturvalaki on tulevaisuudessa tarpeen, kun ammattijärjestöt eivät suostu tekemään tarvittavia rajauksia ihmisten hengen ja terveyden turvaamiseksi.
Ammattijärjestöjen lakkoaseen kohdennus käynnissä olevassa yksityisen sosiaalipalvelualan työtaistelussa herättää hämmennystä. Keskeisenä lakkokohteena ovat kaikkein hauraimmat asiakasryhmät, eli ympärivuorokautisen palveluasumisen usein muistisairaat vanhukset, vammaiset ja lastensuojelun piirissä olevat lapset.
Vastoin yleistä työmarkkinakäytäntöä kaikki ammattijärjestöt eivät ole rajanneet lakon ulkopuolelle edes asiakkaiden akuutin hengen ja terveyden kannalta välttämättömiä töitä. On sanottu, että liittoon voi tarvittaessa olla yhteydessä, jos akuutti tilanne tulee. Kuitenkaan käytännössä tämä ei ole toiminut.
Ammattiliitoista on julkisuudessa korostettu, että asiakasturvallisuuden varmistaminen on työnantajan, ei työntekijöiden vastuulla. Näin toki ensisijaisesti on, mutta kyllä työnantajakin koostuu ihmisistä eli työntekijöistä, jotka asiakasturvallisuuden kannalta välttämättömän työn tekevät. Toistaiseksi asiakasturvallisuus on onneksi onnistuttu varmistamaan.
Toinen ammattijärjestöjen esittämä ratkaisu on ollut, että asiakkaat voidaan siirtää lakon aikana julkisen puolen sairaaloihin. Ensimmäinen lakkoaalto koski varhaiskasvatuksen ohella yli 1000 vanhusta palvelutaloissa Hämeessä ja Pirkanmaalla. Nyt käynnissä olevat uudet lakot koskevat yli 1000 vanhusta, vammaista ja lastensuojeluyksikön asiakasta Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Seuraavat lakkouhat koskevat vastaavia asiakasryhmiä pohjoisemmassa Suomessa. Ei julkisella puolella ole vapaana odottamassa asiakaspaikkoja henkilöstöineen tällaiselle määrälle, mikäli näitä ihmisiä ei pystytä hoitamaan heidän omissa yksiköissään.
Kun huomattiin, että asiakkaat lakosta huolimatta pystytäänkin hoitamaan hoitoalan esimiehiä, sijaisia, keikkalaisia ja liittoihin kuulumattomia työntekijöitä käyttäen, uusin käänne oli ilman varoaikaa julistettu hakusaarto alan neljään suurimpaan konserniin ja koko 72 000 työntekijän toimialaa koskeva keikkalaisten käyttökielto. Tässä keikkakiellossa ja hakusaarrossa asiakkaiden hengen kannalta välttämättömiä töitä ei ole rajattu toimien ulkopuolelle.
Jyrkillä toimillaan ammattiliitot asettavat myös omat jäsenensä vaikean eettisen tilanteen eteen. Kentältä on jo tullut tietoja, että jotkut työntekijät ovat mieluummin eronneet liitostaan, kuin kieltäytyneet liiton määräysten mukaan asiakkaiden hengen kannalta välttämättömistä töistä.
Ammattiliitoilla on tietysti lakko- ja työtaisteluoikeus, kuten pitääkin olla. Lakko-oikeuden käyttämisessä on kuitenkin omat rajansa, kuten viime syksynä Tehyn ja SuPerin sairaaloiden teho-osastoihin kohdistuvassa lakkouhassa todettiin. Helsingin käräjäoikeus kielsi nämä lakot laittomina seuraavin perusteluin:
”Työtaistelu on kohdistettu haavoittuvimmassa asemassa olevien tehohoitopotilaiden terveyden ja hengen turvaamisen näkökulmasta sairaalan kriittisimpiin toimintoihin. Tämä on vastoin työmarkkinakentän vakiintuneita ja asiallisia toimintatapoja.” ”Työtaistelutoimenpiteet ovat toteuttamistapansa ja seuraustensa takia hyvän tavan vastaisia ja kohtuuttomia. Lakko on liiallinen ja ylimitoitettu tavoiteltaviin päämääriin (palkkauksen parantaminen) nähden.”
Tässä yksityisen sosiaalipalvelualan lakossa on samankaltainen tilanne, mitä uusi hakusaarto ja keikkailukielto vielä entisestään korostavat.
Vielä ihmishenkiä ei ole menetetty, mutta työtaistelun pitkään jatkuessa se riski kasvaa. Selvää on, että Suomeen tarvitaan pysyvä potilasturvalaki, jolla voidaan taata asiakkaiden henki työtaistelutilanteessakin, jos ammattijärjestöt itse eivät ole sitä valmiit huomioimaan. Pysyvä potilasturvalaki tarkoittaisi sitä, että jatkossa lakkojen ulkopuolelle pitäisi rajata ne työt, jotka ovat asiakkaiden akuutin hengen ja terveyden kannalta välttämättömiä.
Työkiistan neuvottelut jatkuvat 5.6.2023 valtakunnansovittelijan johdolla. On totta, että alan palkkataso ei ole korkea, ja monissa ammateissa julkisella sektorilla keskiansio on hieman korkeampi. Työnantajapuoli on kuitenkin tehnyt muihin aloihin nähden poikkeuksellisen korkean 11,2 prosentin palkankorotusesityksen 2,5 vuoden ajalle, mikä vähimmäispalkoissa johtaa julkista puolta selvästi korkeampiin palkkoihin. Sopimuskautta pidentämällä tähän on löydettävissä vielä lisäelementtejä. Pidetään ratkaisut omissa käsissämme, kun siihen on vielä mahdollisuus.
