Älä tuo tätä vaarallista tautia Suomeen, uhka luonnolle ja metsästykselle

Taudin leviäminen vaarantaisi kotimaiset sikatilat.
Villisikoja Ähtärin eläinpuistossa. Kuvituskuva. LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI
Villisikoja Ähtärin eläinpuistossa. Kuvituskuva. LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI

Suomen metsästäjäliitto muistuttaa metsästysmatkailijoita ja muita tautialueilla kulkevia varovaisuudesta afrikkalaisen sikaruton kanssa. Taudin leviäminen Suomeen olisi vakava riski sikatiloille, mutta rajoittaisi myös luonnonkäyttöä merkittävästi.

Heinäkuussa Virossa tavattiin usean vuoden jälkeen jälleen afrikkalaista sikaruttoa suuressa sikalassa. Se aiheutti paitsi sikojen lopetuksen, ruhojen hävityksen ja tilojen desinfioinnin, vei myös jälleen koko maalta orastavat vientimahdollisuudet.

Mainos - sisältö jatkuu alla

Taudin leviäminen luonnossa riippuu villisikakannan tiheydestä. Suomessa tautia vastustetaan pitämällä villisikakanta harvana metsästyksen avulla ja tiedottamalla matkailijoita kypsentämättömien lihatuotteiden tuonnin riskeistä ja tuontikielloista.

Metsästäjäliiton tiedotteessa muistutetaan, että metsästäjien tulee käyttää erityistä huolellisuutta matkaillessaan alueilla, joilla on tavattu afrikkalaista sikaruttoa (ASF). Mahdollisuuksien mukaan matkailua tautialueilla pitäisi välttää kokonaan. Afrikkalainen sikarutto voi levitä muun muassa metsästysvaatteiden ja -tavaroiden mukana, ja esimerkiksi pakastetussa lihassa se voi säilyä vuosia.

Villisian ruhoa tai lihaa ei saa lainkaan tuoda Suomeen voimassa olevilta rajoitusvyöhykkeiltä. Esimerkiksi metsästysmatkailijoiden suosima Viro on kokonaan rajoitusvyöhykkeen piirissä.

Afrikkalainen sikarutto on kesysikojen ja villisikojen verenvuotokuumetauti. Suomessa ei ole tavattu afrikkalaista sikaruttoa, mutta tartuntariski on olemassa. Tautia esiintyy muun muassa kaikissa Baltian maissa sekä Itä-Euroopassa, Balkanilla, Saksassa ja Italiassa. Sitkeä ASF-virus aiheuttaa vakavan riskin tuotantoeläimille, sillä sitä vastaan ei ole rokotetta eikä hoitokeinoja. Sikarutto ei tartu ihmiseen.

Mikäli tautia tavataan luonnonvaraisessa villisiassa, perustaa Ruokavirasto löytöpaikan ympärille tartuntavyöhykkeen, jonka komissio myöhemmin korvaa rajoitusvyöhykkeellä.

Mainos - sisältö jatkuu alla

Tartunta- tai rajoitusvyöhyke on voimassa niin kauan, kunnes tauti saadaan hävitettyä villisikapopulaatiosta. Käytännössä se voisi viedä vähintään vuoden.  Kaikkien luonnonvaraisten eläinten metsästys on tartuntavyöhykkeellä kielletty. Ainoastaan villisikaa saa metsästää aluehallintoviraston järjestämässä metsästyksessä.

Myös muu maastossa tapahtuva toiminta, joka mahdollisesti levittää tautia, on kielletty. Tämä harkitaan tapauskohtaisesti, mutta se voi sisältää muun muassa metsätaloustyöt tai yleisö- ja urheilutapahtumien järjestämisen.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan ilmiö on vaaraton.
Mainos