Äskettäin sain kunnian tehdä analyysia ja arvioita poliittisesta tilanteesta. Tajusin vasta, että vain vuosi ja runsaat pari viikkoa on aikaa siihen, kun ensimmäiset äänet uuden eduskunnan valitsemiseksi on annettu. Se on vähän. Juuri nyt ja ainakin lähiviikkoina on kaikkien mielessä muuta ajateltavaa ja sitten on kesä. Kyllä vaaleihin ehditään silti valmistautua, mutta nopeasti ne ovat oven suussa.
Puolueet ja politiikan suurkuluttajat odottelevat uusia gallupeja ja spekuloivat niillä. itsekin olen usein sanonut, että ei ole merkitystä sillä, jos jonkin puolueen kannatus on muuttunut edellisestä mittauksesta kuukaudessa vaikkapa 0,5 prosenttia. Ei sillä olekaan, vaikka media, kyselyn teettäjä etunenässä, siitä otsikoita sorvaakin. Hämmästelen, että myös politiikan tutkijat suostuvat hakemaan syitä tällaisiin virhemarginaaliin mahtuviin muutoksiin.
Kuukausittaisista mittauksista syntyy kuitenkin trendejä, joita on paljon mielekkäämpää seurata ja verrata vaikka edellisiin vaaleihin. Jos (ja kun) esimerkiksi kokoomuksen kannatus on viimeisimmässä (Yle/Taloustutkimus) mittauksessa noussut eduskuntavaaleista noin 33 prosenttia, niin sillä alkaa jo olla merkitystä, etenkin, kun nousu on ollut trendin omaista ja saman suuntaista eri mittauksissa. Yhtä dramaattisia muutoksia ei muilla merkittävillä puolueilla ole, lähinnä vihreiden kannatuksen hiljainen hiipuminen on jotakin vastaavaa.
Gallupit eivät ole vaalitulos, eivätkä edes sitä pysty mittaamaan. Ne mittaavat tekohetken kannatusta. Mitä lähempänä vaaleja ollaan, sitä enemmän ne toki korreloivat vaalituloksen kanssa.
* * *
Kokoomuksen strategit varmasti miettivät, miten näköpiirissä oleva vaalivoitto voidaan turvata. Puolueen historiassa loppukiri on joskus onnistunut, joskus kalkkiviivoilla hiipunut.
Kokoomus on onnistunut saamaan opposition ilmaherruuden itselleen perussuomalaisilta. Puolueen tunnustettu perusosaaminen talouspolitiikassa voi olla vuoden kuluttua arvossaan. Koronan ja Ukrainan aiheuttamat talousongelmat sekä hallituspuolueiden haluttomuus ryhtyä ennen pitkää välttämättömiin päätöksiin kiihtyvän velkakierteen katkaisemiseksi edes millään aikavälillä antavat oppositiopolitiikalle tilaa.
Kokoomusta on vierastettu naisäänestäjien keskuudessa. Kokoomuksen kannattajakunnasta naiset ovat vähemmistö. Tutkitusti naiset ovat olleet miehiä kriittisempiä Nato-jäsenyyden suhteen. Tässä asiassa asenteet ovat selvästi muuttumassa ja muuttuneetkin, mikä ei ole kokoomuksen kannatuksen kannalta siis huono asia. Toinen vastaava asia, jossa tutkitusti naisäänestäjien enemmistö on ollut eri mieltä kokoomuksen kanssa, on suhtautuminen ydinvoimaan. Siinäkin on selvä muutos tapahtumassa ja esimerkiksi eduskunnan naisvaltaisin puolue, vihreät, on näyttämässä vihreää valoa energiamuodolle. Kokoomuksen ja vihreiden rajapinnassa on paljon naisia, joille kynnys äänestää kokoomusta madaltuu tämänkin takia, eritoten nyt, kun vihreiden agendat alkavat tuntua perheiden taloudessa ikävin tavoin.
Pirukaan, saati sitten minä, ei tällaisina aikoina voi tietää, mitä sellaisia asioita on vuoden kuluttua keskusteluissa pinnalla, jotka vaikuttavat äänestäjien puoluevalintoihin.
En nyt siis sitten spekuloi enempää…
