Venäjä pitää EU:ta säälittävänä, arvoiltaan tuomittavana ja tuhoon tuomittuna. Venäjä ei ota EU:ta vakavasti, tai ei ottanut ainakaan ennen viime vuotta. Silloin EU asetti raskaat talouspakotteet Venäjälle, koska maa valtasi Krimin.
– Sanktiot, ainakin niiden laajuus, tulivat Venäjälle yllätyksenä. Se odotti, että se pääsee asiasta yhtä ketterästi kuin Georgian sodan aikana, sanoo Ulkopoliittisen instituutin (UPI) vanhempi tutkija Sinikukka Saari Nykypäivä-lehden haastattelussa.
Hän sanoo, että Venäjä on tehnyt Ukrainan sodan aikana virhearvioita, joista yksi on, että se piti EU:ta heikompana kuin se todellisuudessa on.
– Luulen Venäjän johdon arvioineen, että koko Ukraina-projekti tulee sille sekä taloudellisesti että poliittisesti edullisemmaksi, Saari sanoo.
Saari sanoo kannattavansa EU-pakotteita, koska ne merkkaavat ”punaiset linjat”, siis asiat, joita EU ei hyväksy.
– EU kertoo pakotteilla, että me emme sodi kanssanne, mutta emme myöskään hyväksy toimianne. Ne ovat tehneet Ukrainan sodasta poliittisesti kalliimman Venäjälle.
Pakotteita on lännessä arvosteltu toteamalla, että ne ovat haitallisia EU:lle ja että ne eivät todellisuudessa vaikuta Venäjään.
– Jos sanoo, että sanktioilla ei ole vaikutusta, kannattaa kysyä, että mistä sinä sen tiedät. Mitä olisi tapahtunut, jos niitä ei olisi ollut, Saari kysyy.
Venäjä valtasi Krimin vuosi ja kolme kuukautta sitten. Lähes yhtä kauan Itä-Ukrainassa on sodittu. Lännessä sotaväsymys näkyy siten, että Ukrainaa ei käsitellä enää yhtä paljon tiedotusvälineissä kuin vielä viime vuonna. Tulee uusia aiheita.
Vastustus pakotteita kohtaan kasvaa. Suomessa arvostelijat ovat olleet vahingoista huolimatta harvassa, mutta Kreikassa, Italiassa ja Unkarissa halutaan varsin yleisesti poistaa sanktiot.
– Moni on hämmästynyt, miten yhtenäisesti EU on toiminut. Tosin siinäkin on rajat, ja nyt aletaan tulla siihen vaiheeseen, kun leiri alkaa hajota, Saari toteaa.
Vieraana Neuvostoliitossa
Itä-Helsingissä syntynyt ja kasvanut Saari väittää olevansa ”niin vanha”, että hän on ehtinyt käydä Neuvostoliitossa. Hän vieraili maassa koululaisena vuonna 1990, kun perestroika jo oli muuttanut pelottavaa jättiläistä.
Venäjää opiskellut Saari osallistui koululuokkansa kanssa vaihto-ohjelmaan ja asui Moskovassa paikallisissa perheissä. Vain vuosi matkan jälkeen Neuvostoliitto hajosi.
Kun Saari vuonna 1992 kävi uudelleen tapaamassa ystäviään Moskovassa, maa muuttui nopeasti. Vanhat eliittikoulujen teinipojat myivät kaduilla länsimaista krääsää ja opettelivat uuden järjestelmän tavoille. Toisille kävi hyvin: Saaren ystävän Neljan isä johti neuvostoaikana huonekalutehdasta, ja Venäjällä hänestä tuli tehtaan omistaja.
Kiinnostus Venäjää kohtaan kasvoi, ja Saari opiskeli siellä 1990- ja 2000-luvuilla. Sama kiinnostus kosketti koko perhettä, ja Saaren vanhemmatkin muuttivat Pietariin asumaan.
Opiskeluaikoina Venäjä muuttui, välillä parempaan, välillä huonompaan suuntaan. Saari muistelee, miten hän 1990-luvun lopussa asui opiskelija-asuntolassa Novgorodissa 200 kilometriä Pietarista etelään.
Venäläisen huonetoverin isoäiti tuli käymään Tashkentista Uzbekistanista.
– Vierailun aikana ruplan kurssi romahti. Isoäidillä ei ollut enää varaa matkustaa kotiin, vaan hän jäi meidän luoksemme asumaan, Saari muistelee.
Isoäiti vietti heillä useita viikkoja ennen kuin pietarilaissukulaisten avulla hänet saatiin takaisin Uzbekistanin-junaan.
Kierros Georgiaan
Saari väitteli vuonna 2007 London School of Economicsista. Hän käsitteli väitöskirjassaan länsimaisten organisaatioiden ja Venäjän välistä ihmisoikeusyhteistyötä.
Väitöksensä jälkeen hän aloitti työt Upissa, kunnes muutti vuonna 2013 Georgiaan. Hän toimi analyytikkona EU:n Georgia-projektissa, joka alkoi vuonna 2008 Venäjän vallattua osan Georgiaa. UPI:in hän palasi vuosi sitten.
Venäjällä Saari kertoo käyvänsä noin kolme kertaa vuodessa. Hän yrittää tehdä vuosittain yhden pitemmän matkan, jonka aikana hän ehtii tavata paljon tutkijoita, ystäviä ja kontakteja.
– Ystävien kautta Venäjän politiikka ja argumentit muuttuvat ymmärrettäviksi, vaikka en hyväksyisikään niitä.
Vaivana toiveajattelu
”Putin jättää hyvin vähän tilaa sille, että demokraattinen monimuotoisuus pääsisi kehittymään Venäjällä. Läntisten johtajien pitäisi tunnustaa, että Putinin tuoma tasapaino ei rakennu vakaalle pohjalle, ja heidän tulisi muuttaa ajatteluaan sen mukaiseksi.”
Näin Saari kirjoitti vuonna 2007, jolloin Putinin toinen presidenttikausi läheni loppuaan. Saari sanoo, että länttä leimasi toiveajattelu.
– Vaikka nähtiin demokratian polkemista, politiikan manipulaatiota ja likaista peliä, ajateltiin, että ne ovat vain kauneusvirheitä. Silloin ignoroitiin isoja riskejä, Saari sanoo.
Samantapaiseen ajatteluun on voinut törmätä vielä aivan viime vuosinakin. Kun Ukraina neuvotteli EU:n kanssa assosiaatiosopimuksesta, unioni käsitteli asiaa kuin se olisi yksin tekninen kysymys, eikä nähnyt, että Ukrainalle kyse oli suuresta poliittisesta valinnasta.
– Nyt EU:lle on selvinnyt, että tässä on iso poliittinen keskustelu ja että meidän pitää kyetä osallistumaan siihen, Saari toteaa.
Hän huomauttaa, että samalla kun asian poliittisuus on paljastunut, ovat paljastuneet myös EU:n sisäiset ristiriidat.
Ei erityistä suhdetta
Kun puhutaan Venäjästä, puhutaan usein myös liittoutumisesta. Pitäisikö Suomen liittyä Natoon?
– Minulla ei ole Nato-kantaa. En polta passiani, jos Suomi liittyy, mutta tällä hetkellä poliittista tahtoa ei löydy.
Hän arvelee, että Venäjä reagoisi jäsenyyteen kielteisesti.
– Mutta se ei ole riittävä syy olla päättämättä itse.
Kotimaassa esiintyvät ajatukset Suomen ja Venäjän erityissuhteesta hän unohtaisi. Sellaista ei ole. Suomea ei pidetä Venäjällä mitenkään erityisenä maana.
– Erityisasemamme perustui geopolitiikkaan, ja kun Neuvostoliitto lakkasi olemasta, asemaa ei enää ollut.
Saari sanoo, että erityissuhteiden katoaminen näkyy esimerkiksi tullikiistoissa, joita maiden välillä on ollut usein.
