Arkkitehti ja tekniikan lisensiaatti Harri Hautajärvi kuvaa väitöskirjassaan Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitokselle, miten matkailu ja arkkitehtuuri ovat vaikuttaneet toisiinsa Lapissa aina 1800-luvulta alkaen.
Hautajärven tutkimus osoittaa, miten rakentaminen Lapissa muuttui massaturismin myötä 1960-luvulta alkaen: arkkitehtuuriltaan ja sisustukseltaan harkitut ja viimeistellyt rakennukset vaihtuivat tavanomaisiin, esteettisesti vaatimattomiin lomakyliin.
– Vielä 1960-luvulle asti matkailua edistettiin Lapissa nimenomaan maisemilla ja korkealuokkaisella arkkitehtuurilla ja sisustuksilla, Hautajärvi paikantaa historiallisen taitekohdan.
Laskettelun suosion kasvu 1960-luvulta lähtien muutti tunnetut maisemakohteet matkailukeskuksiksi, osan lomakaupungeiksi. Edullinen ja nopea rakentaminen, standardointi sekä teolliset rakennusmateriaalit ja -tavat yleistyivät.
– Kohteiden rakennuttamisesta alkoivat vastata valtion ja yleishyödyllisten toimijoiden sijaan yksityiset matkailuyrittäjät, joilta puuttui tarvittava osaaminen. Toteutettiin monia kehnosti suunniteltuja, mitäänsanomattomia ja ympäristölleen vieraita matkailurakennuksia, Hautajärvi arvioi.
Säätelyllä ja ammattimaisella suunnittelulla voitaisiin Hautajärven mukaan kuitenkin paikata menneiden vuosikymmenien virheitä.
– Lappi voi olla suurtenkin turistijoukkojen matkailualue, jos kaikki osatekijät suunnitellaan huolellisesti. Nykyisiä lomakaupunkeja ja -keskuksia kannattaisi tiivistää, mutta se vaatii erityistä ammattitaitoa, ja esimerkiksi arkkitehtuurikilpailuja.
Lapilla on tarjottavanaan puhdasta luontoa, metsiä, erämaita, tuntureita, vesistöjä ja hiljaisuutta. Niitä pitäisi Hautajärven mukaan vaalia laadukkaalla ja omaperäisellä arkkitehtuurilla, sisustuksella, muotoilulla ja maisema-arkkitehtuurilla.
