Pakenevaa agenttia avustava virkamies voi syyllistyä valtionrajanrikokseen tai laittoman maahantulon järjestämiseen. Tässä ei ole paljoakaan järkeä, jos kyseessä oman tiedustelun tietolähde, joka on henkensä ja terveytensä uhalla autettava turvaan.
Suomeen ja Suomen kautta turvaan on autettu varmuudella Neuvostoliitosta ja todennäköisesti myös neuvostoaikojen jälkeen Venäjältä ulkovaltojen tiedustelupalveluita avustaneita tietolähteitä. Onko heitä pois Neuvostoliitosta tai Venäjältä auttaneita syytetty tai tuomittu laittoman maahantulon järjestämisestä tai valtiorajarikoksesta, ei ole tiedossa. Nykylainsäädännön mukaan niin voisi kuitenkin tapahtua, käy ilmi sotilastiedustelulain muutostarpeita erittelevästä hallituksen esityksestä.
– Tietyissä tilanteissa voi olla tarpeen myös järjestää tietolähde Suomen rajan yli myös muita kuin virallisia rajanylityspaikkoja hyödyntäen tai virallisen rajanylityspaikan kautta peitellysti. Tietolähde ei luonnollisestikaan hengen ja terveyden vaarannuttua voi saapua Suomeen virallisia reittejä pitkin, mistä syystä suomalaisen tiedusteluviranomaisen on avustettava esimerkiksi tietoja antamalla tai vääriä asiakirjoja toimittamalla tietolähteelle tämän rajanylityksessä, esityksessä todetaan.
Lain muutostarpeiden perusteluissa esitetään konkreettinen esimerkki.
– Esimerkiksi kylmän sodan aikana toteutetussa KGB:n kaksoisagentin Gordievskin pelastamisoperaatiossa keskeinen tietolähde kuljetettiin rajaviranomaisten tietämättä Suomen kautta Norjaan ja edelleen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Voimassa olevan rikoslain kannalta järjestelyissä avustaneet joutuisivat rikosvastuuseen avustettuaan kaksoisagentin laittomassa maahantulossa, perusteluissa todetaan.
Oleg Gordijevski oli vuonna 1985 Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB:n Lontoon-tiedusteluaseman korkea-arvoisin upseeri, ja samalla Britannian ulkomaantiedustelu MI6:n värväämä kaksoisagentti. Gordijevskia ilmeisesti epäiltiin, ja hänet kutsuttiin Lontoosta kotiin Moskovaan. Gordievski tajusi että hänen on paettava, ja Britannian tiedustelu järjesteli hänen pakonsa Suomen kautta Britanniaan. Mies pakattiin Britannian lähetystön diplomaattivolvon takakonttiin, ja Vaalimaan raja-asemalla diplomaatit esittivät olevansa huvimatkalla Suomeen. Neuvostoliiton puolella Torfjanovkan raja-asemaa varten diplomaatit valmistelivat rajavartioiden koiria varten hämäyksen ja ottivat mukaan vauvan vaipan täynnä kakkaa. Lopulta sitä ei tarvittu. Suomen puolelle turvaan pääsemisestä yhteensä jopa noin vuorokauden takakontissa viettäneelle kaksoisagentti Gordijevskille viestittiin sovitulla merkillä: auton kasettisoittimesta lähti soimaan Finlandia.
Gordijevski tuli siis maahan tyystin salaa. Diplomaattisen koskemattomuuden vuoksi brittien autoa ei voinut edes tutkia, joten Gordievski ei erehdyttänyt viranomaisia ainakaan esittämällä väärää henkilöllisyyttä.
Nykylain mukaan molemmat ovat rikoksia: valtiorajarikoksen mukaan rajaa ei saa ylittää ilman siihen oikeuttavaa matkustusasiakirjaa. Väärällä passilla matkustaminen taas olisi viranomaisen erehdyttämistä ja passin väärentäminen väärennösrikos. Brittidiplomaatit puolestaan osallistuivat Gordievskin turvaan auttaessaan laittoman maahantulon järjestämiseen.
Noin sadan vuoden takaa tietolähteiden käytöstä ja rajanylityksistä tiedetään melko paljon. Tuolloin Suojelupoliisin edeltäjä Etsivä keskuspoliisi käytti runsaasti Raja-Karjalan asukkaita tietolähteinään. Etsivä keskuspoliisi (EK) rekrytoi paikallisia asukkaita, kuten rajaseudun talonpoikia, kalastajia, kyläkauppiaita ja rajaseudulla liikkuvia kulkureita. Nämä henkilöt tunsivat maaston, rajavartioiden tavat ja paikalliset liikenneyhteydet. Heidän roolinsa oli ilmoittaa rajanylittäjistä ja epäilyttävistä liikkeistä, antaa tietoa paikallisista kommunistisolujista ja raportoida tiettyjen henkilöiden liikkumisesta kylissä ja metsissä. Monesti nämä tietolähteet toimivat nimettöminä ja viestit kulkivat rajavartioston, nimismiesten tai suoraan Etsivän Keskuspoliisin piiritarkastajien kautta.
EK käytti myös ”matka-agentteja”, jotka liikkuivat rajan molemmin puolin työn tai kaupan vuoksi, toimivat kaksoisroolissa esimerkiksi poliittisissa järjestöissä, tai kykenivät soluttautumaan vastustajan puolelle hankkiakseen tietoa rajavartioinnista tai neuvostoviranomaisten toimista.
Rajan ylittäminen 1920–30-luvuilla oli vartioitua, mutta luvattomat ylitykset olivat toistuvia ilmiö. EK sekä järjesti luvattomia ylityksiä itse että hyödynsi niitä tiedustelussa. Salakuljetus oli yleistä, ja tavaran kuljetusreittejä hyödynnettiin myös ihmisten kuljettamisessa. Etappimies oli ammatti, jolla saattoi tulla toimeen hyvin. Tällainen ihminen toimi osana salakuljetusketjua ja ohjasi rajanylittäjiä seuraavalle pisteelle eli etapille – esimerkiksi talolle, metsäkämpälle tai piilopirtin tuntumaan. Etappiväkeä käytettiin niin Suomen kommunistien maanalaiseen toimintaan rajan kuin Neuvosto-Venäjän omien agenttien salakuljettamiseen Suomeen, pakolaisten ja loikkarien auttamiseen sekä toisinaan myös Etsivän keskuspoliisi omissa operaatioissa.
Nyt hallituksen esityksessä muistutetaan, että turvallisuustilanne Euroopassa ja Suomen lähialueilla on epävakaa ja turvallisuusympäristön muutos heijastuu myös Suomen rajaturvallisuustilanteeseen, mikä on näkynyt esimerkiksi maahantulon välineellistämisenä Venäjän toimesta.
Rajaan kohdistuu nyt painetta. Tämän, ja tietolähteiden turvaamisen, vuoksi rajavartioiden pitäisi pystyä auttamaan sotilastiedustelua.
– Etenkin Rajavartiolaitoksella on toimivaltansa osalta sotilastiedustelun kannalta keskeinen rooli Suomen raja-alueen valvojana. Esimerkiksi lähitulevaisuudesta Suomen ja Venäjän välisen rajan sulku saattaa päättyä jopa nopeasti. Rajan avautuminen saattaa aiheuttaa merkittävän nousun Suomen rajaylitysten määrään, mikä antaa mahdollisuuden myös Suomen turvallisuudelle haittaa haluaville ihmisille helpomman mahdollisuuden päästä rajan yli osana isompaa joukkoa, muutostarpeiden perusteluissa muistutetaan.
– Sotilastiedustelun kannalta yllättävät tilanteet voivat tulla ensin Rajavartiolaitoksen tietoon, mutta Rajavartiolaitoksella ei ole mahdollisuutta suorittaa toimenpiteitä sotilastiedustelun hyväksi. Tilanteissa saatetaan tunnistaa sotilastiedustelun näkökulmasta esimerkiksi, että henkilö mitä ilmeisemmin liittyy sotilastiedustelun kohteena olevaan toimintaan. Tiedon toimittaminen sotilastiedusteluviranomaiselle ei ole yksinään riittävää, koska tunnistettu henkilöä ei tilanteen kiireellisyyden vuoksi ehditä saattaa suunnitelmallisen tarkkailun piiriin sotilastiedusteluviranomaisen toimesta. Jos Rajavartiolaitoksen mahdollisuudesta suorittaa yksittäisiä toimenpiteitä sotilastiedusteluviranomaiselle olisi säädetty, edellä kuvatussa esimerkissä henkilö olisi saatu suunnitelmallisen tarkkailun alaiseksi. Rajavartiolaitoksen olisi toki toimittava sotilastiedusteluviranomaisen alaisena toimenpiteitä suorittaessaan.
Näistä syistä Rajavartiolaitokselle ehdotetaan nyt toimivalta avustaa sotilastiedusteluviranomaisia tiettyjen sotilastiedustelun tiedustelumenetelmien käytössä. Sotilastiedusteluviranomaisen määritelmää ehdotetaan laajennettavaksi siten, että sotilastiedusteluviranomaisia olisivat tietyiltä osin myös Maa-, Meri- ja Ilmavoimat, jotka voisivat käyttää tiedustelumenetelmistä radiosignaalitiedustelua ja tavanomaista tietolähdetoimintaa.
Oleg Gordijevski kuoli Britanniassa 86-vuotiaana maaliskuussa 2025. Jotta hänen kaltaisensa pääsisivät turvaan myös jatkossa ja Suomen tiedusteluviranomaisten maine tietolähteistään huolehtivina toimeksiantajina säilyisi, ehdotetaan rikoslakia muutettavaksi siten että laki valtiorajarikoksista ei enää koskisi rajan väärillä asiakirjoilla tai ilman asiakirjoja ylittäviä jos rajanylitys liittyy tietolähteen turvaamiseen. Vastaava oikeus on jo ihmiskaupan kohteilla ja turvapaikkaa hakevilla.
Sotilastiedusteluun liittyvät lainsäädännön uudistukset ovat parhaillaan lausuntokierroksella. Esityksen mukaan ne voisivat hyväksyttyinä astua voimaan ensi kesänä.
