Venäjän suurin uhka ei ole rintamalla, vaan kotirintamalla.
Kesällä julkaistu analyysi Venäjän sisäpoliittisesta ja sotilaallisesta tilanteesta varoittaa demobilisaation eli armeijan kotiuttamisen haasteista, joissa Venäjä on epäonnistunut ennenkin. Demobilisaatio ei ole pelkästään sotilaallinen kysymys, vaan yhteiskunnallinen, taloudellinen ja poliittinen kysymys, kirjoittaa Venäjän alamaailmaan ja valtarakenteisiin perehtynyt professori Mark Galeotti.
Venäläinen riippumaton media laski viime syksynä, että lähes 500 siviiliä oli joutunut Ukrainasta palanneiden veteraanien väkivallan uhreiksi. Noin puolet on kuollut henkirikoksen uhreina. Vuonna 2023 Venäjän rikollisuuden arvioitiin nousseen jopa noin kymmenen prosenttia verrattuna aikaan ennen täysimittaista hyökkäystä Ukrainaan.
Sodan kokeneita, usein traumatisoituneita ja aseisiin tottuneita miehiä palaa ennen pitkään massoittain yhteiskuntaan. Osa heistä voi liittyä rikollisryhmiin tai ääriliikkeisiin. Tilanteeseen liittyy myös taloudellisia paineita, sillä Venäjän talous ei kykene tarjoamaan kaikille työtä. Tämä voi lisätä tyytymättömyyttä ja rikollisuutta.
Presidentti Vladimir Putinin hallinnolle kotiutetut sotilaat voivat olla myös poliittinen riski. He saattavat muodostaa hallinnolle vaarallisen ryhmän, koska heillä on taistelukokemusta ja syitä olla tyytymättömiä.
Raportissa hahmotellaan useita vaihtoehtoisia skenaarioita, ja huomioidaan että mitään ei välttämättä tapahdu. Hallitussa tilanteessa valtio kykenee järjestämään kotiutetuille sotilaille töitä, etuuksia ja mielenterveystukea, ja riskit saattavat pysyä hallinnassa.
Mutta hallinta voidaan myös menettää: jos kotiuttaminen tehdään huolimattomasti, voi syntyä Afganistanin veteraanien kaltainen sukupolvi.
Ukraintsyi
Afganistanin sota kesti yli kymmenen vuotta. Neuvostoliitossa sieltä palanneista sotilaista oli vaihtelevien arvioiden mukaan sodan päätyttyä 1989 akuutin psyykkisen avun tarpeessa 35-70 prosenttia. Posttraumaattista stressireaktiota (PTSD) kutsuttiin Neuvostoliitossa nimellä Afganistanin oireyhtymä. Hävityn ja turhan sodan jäljiltä valtio jätti Afganistanin veteraanit käytännössä täysin heitteille. Venäjäksi näitä veteraaneja kutsutaan nimellä afgantsyi, ja heistä muodostui 1990-luvulla järjestäytyneen rikollisuuden selkäranka. Tähän rikolliskonstruktioon liittyi myös Tšetšenian sodan veteraaneja eli tšetšentsyi.
Nyt Galeotti punnitsee raportissaan, millaiseksi muodostuu ukraintsyi, Ukrainan sodan venäläisveteraanien tulevaisuus.
Sotilaat ovat väkivallan ammattilaisia, joten osa heistä saattaa jatkaa väkivallan käyttöä arjessa. Tämä saattaa lisätä rikollisuutta ja heikentää kansalaisten turvallisuuden tunnetta.
Kysymys ei ole vain sotilaiden kotiuttamisesta, vaan koko järjestelmän kestävyydestä. Jos Putin ei löydä ratkaisua, Venäjä voi kohdata laajan sisäisen kriisin muutaman vuoden sisällä.
Ennuste ei ole juuri nyt kovin hyvä, sillä Putin on jo saanut ankaran varoituksen kesällä 2023. Tuolloin Kremlin pitopalveluyrittäjyydestä trollitehtaan omistajaksi ja lopulta yksityisarmeija Wagnerin omistajaksi ponnistanut Jevgeni Prigožin kääntyi Venäjän puolustusministeriötä vastaan vaatien sotilailleen parempia oloja ja ohjasi heidät marssimaan Moskovaan.
Vaatimattomista kotioloista ponnistanut Prigožin oli taustoiltaan nuorisorikollinen, jonka menneisyydessä oli tuomioita varkauksista ja ryöstöistä. Hän oli myös entinen vanki, joka sai ensimmäisenä idean värvätä Venäjän vankiloissa istuvia miehiä rintamalle. Sama väki seurasi Prigožinia marssilla Moskovaan.
Nyt Ukrainassa on sotinut jo ainakin 180 000 tuomittua rikollista, kirjoittaa Galeotti. Myös järjestäytyneet rikollisryhmät ja heidän vankeustuomioita lusineet jäsenensä on yllytetty mukaan sotimaan.
Rosvot rintamalla ja kotona
Rintamalla tappaminen ja tapetuksi tuleminen on arkipäivää, eikä vain yksittäin vain joukoittain. Sama koskee siviilejä ja sotilaita. Vain räikeimmät ja poikkeuksellisimmat tapaukset päätyvät sotilaspoliisin ja asevoimien tutkintaviranomaisten syyniin, kertoi entinen sotilaspoliisi vuonna 2023. Hänen mukaansa muu meno saa asevoimissa jatkua. Rintamalta virtaa laittomia aseita siviiliyhteiskuntaan, ja monissa asevoimien yksiköissä harjoitetaan järjestäytynyttä huumekauppaa.
Sodasta tulvii jo nyt veteraaneja siviiliin ja Venäjän alamaailmaan. Galeottin mukaan tämä on enteellistä sen suhteen, mitä tapahtuu kun sota Ukrainassa joskus päättyy tai muuttuu jäätyneeksi konfliktiksi. Vaikka monet kotiutetuista veteraaneista todennäköisesti sopeutuvat takaisin siviilielämään tavalla tai toisella, Tšetšenian ja erityisesti Afganistanin kokemukset ovat karu varoitus siitä, missä määrin muut vastaavat elämän haasteisiin väkivallalla tai ajautuvat pikkurikollisuuteen tai jopa liittymällä järjestäytyneisiin rikollisjengeihin.
Ne, jotka liittyvät järjestäytyneen rikollisuuden palvelukseen rekrytoidaan suurelta osin heidän taitojensa ja väkivaltahalukkuutensa perusteella. Heistä palkkatappajia tai vartijoita. Tämä johtaa järjestäytyneiden rikollisryhmien väliseen ”varustelukilpaan”: kun yksi ryhmä palkkaa veteraaneja, kokevat kilpailijat että heidänkin täytyy etteivät jäisi itse alakynteen.
On myös todennäköistä, että syntyy uusia veteraaneista koostuvia jengejä, jotka tyypillisesti rakentuvat yhdessä taistelleiden ja rintamalla rikoksia tehneiden sotilaiden ryhmän ympärille ja joita yhdistää jo rintamalla syntynyt luottamus ja lojaliteetti.
Sivumennen mainittakoon, että vastaavissa olosuhteissa toisen maailmansodan jälkeisessä Yhdysvalloissa syntyi vuonna 1948 moottoripyöräkerho nimeltä Helvetin enkelit. Monille veteraaneille sopeutuminen rauhanajan yhteiskuntaan oli vaikeaa. Uusi moottoripyöräjärjestö tarjosi vaihtoehtoisen yhteisön, jossa säännöt, hierarkia ja veljeys muistuttivat armeijakokemuksia.
Galeottin mukaan Venäjän asevoimien sisällä järjestäytynyt ryöstely ja huumekauppa ovat jo saavuttaneet pisteen, jossa niitä tulisi pitää järjestäytyneenä rikollisuutena. Näitä ”khakijengejä” löytyy nyt pääosin Ukrainan rintamalta, mutta aikanaan ne joko siirretään uudelleen ja ne jatkavat toimintaansa rauhanajan asevoimien sisällä tai ne demobilisoidaan ja niillä on mahdollisuus siirtää toimintansa takaisin kotimaahansa. Ilmiötä pahentaa entisestään sellaisten järjestäytyneen rikollisuuden hahmojen läsnäolo, jotka pystyvät yhdistämään heidät alamaailmaan siviilissäkin.
Selviääkö Putin tästä?
Afganistanin sodassa kuoli noin 15 000 Neuvostoliiton sotilasta. Kun sota Ukrainassa on kestänyt vajaan neljä vuotta, puhutaan jopa kymmenkertaisesta kaatuneiden määrästä. Jos haavoittuneet ja vammautuneet lasketaan mukaan, voidaan päästä jopa miljoonaan. Hekin ovat siviiliyhteiskunnalle huomattava sosiaalipoliittinen haaste.
Onko ukraintsyi siis uusi afgantsyi?
Mark Galeotti pohtii, että mikään vaihtoehto ei ole Putinin kannalta yksinkertainen. Vaikka Venäjä on sotatalouden tilassa, jatkuva sota syö resursseja ja kasvattaa paineita.
Galeotti esittää vaihtoehdon, että valtiollinen turvallisuuskoneisto jatkaa kasvamistaan. Putin voi käyttää valtiota hyväkseen demobilisaation vakauttamisessa ja kotiutuneiden sotilaiden kontrolloinnissa ohjaamalla ”hyväksyttyä” väkivaltasektoria työllistämään heitä. Tällä tarkoitetaan viranomaisia kuten poliisia sekä yksityisiä turvayhtiöitä. Mutta riittääkö tämä, on tietenkin epäselvää.
Mutta se mitä tapahtuu Venäjällä ei vaikuta pelkästään Venäjään. Sota on yhä käynnissä ja pelkästään Suomessa viranomaisten tietoon on tullut kaksi mahdollista sotarikostapausta, joista toinen on tuomittu ja toisen tekemiset ovat esiselvitysvaiheessa. Mahdollinen rikollisuuden kasvu Venäjällä ja kaikki muukin yhteiskunnallinen epävakaus heijastuu myös muualle maailmaan, vaikka itärajalle pystytettäisiin betonimuuri.
Mark Galeotti ehdottaa jopa uhkarohkeasti, että kannattavinta olisi jos Venäjä ja länsimaat pyrkisivät tekemään yhteistyötä venäläisen yhteiskunnan vakauttamiseksi. Esimerkiksi rajat ylittävä poliisiyhteistyö ja rikostiedustelun tiedonjako olisivat hyödyksi. Tämäkin edellyttäisi kuitenkin narratiivien tasolla tapahtuvaa liennytystä jossa huomioitaisiin ja tunnistettaisiin, ettei joka ikinen venäläinen sotilas ole raiskaava massamurhaaja – tai jokainen ukrainalainen ole ”natsi”. Muutos lähtee Venäjästä, mutta nähtäväksi jää, onko presidentti Putinista siihen.
