Hallituksen esityksessä vientitakuiden erityisriskinoton enimmäisvastuumäärää nostetaan kahdeksan miljardista eurosta 12 miljardiin euroon. Esityksen myötä valtion vientitakuutoiminnan kokonaisriski tulee kasvamaan.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla muistuttaa lausunnossaan, että riskin ja tuoton tulisi kulkea aina käsi kädessä. Vientitakuiden riskin kasvamisen vastapainoksi tulee tavoitella suurempaa odotettua hyötyä, kuten korkeampaa arvonlisää tai työllisyyttä Suomen kansantaloudelle. Etla myös korostaa, että liian riskipitoiset tai liian vähän Suomeen tuovia hyötyjä synnyttävät hankkeet tulee jättää ilman vientitakuita.
Vuoden 2014 jälkeen Finnveran vientirahoituksen enimmäisvaltuuksia on korotettu parin vuoden välein. Nykyisin Finnveran toimintaan liittyvät takaus- ja takuuvastuut ovat 32,1 miljardia euroa. Tämä vastaa 11,6 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Finnvera voi myöntää vientitakuun erityisriskinottona, jos kohteissa riski on niin suuri, että tavanomaisen riskiarvioinnin perusteella vientitakuuta ei voitaisi myöntää.
Erityisen riskipitoisten hankkeiden maksimi takuuvastuuta on juuri nostettu kahdeksasta miljardista eurosta 12 miljardiin euroon. Ehdotuksen seurauksena korkean riskin takuuvastuiden osuus koko vientitakuuvaltuuden enimmäismäärästä nousisi enimmillään nykyisestä 21 prosentista 32 prosenttiin.
Etlan tutkimusjohtajan Jyrki Ali-Yrkön mukaan hallituksen esityksessä vientitakuiden kokonaisriskin kasvattamiseksi on puutteita.
– Esityksessä ehdotetaan suurempaa riskinottoa, mutta sen vastineeksi saatavasta suuremmasta tuotosta tai hyödystä ei mainita. Kun erityisriskinottoa nyt kasvatetaan, se tulisi kohdistaa suurempien tuotto-hyötymahdollisuuksien hankkeisiin. Kansantalouden tasolla tämä voisi tarkoittaa erityisen suuria arvonlisä- tai työllisyysvaikutuksia tai hankkeita, joihin liittyisi poikkeuksellisen laajalle leviäviä myönteisiä vaikutuksia, hän toteaa tiedotteessa.
Ali-Yrkön mukaan muussa tapauksessa on vaikea nähdä taloudellisesti kestäviä perusteluja kasvaneelle riskille.
– Julkinen sektori ottaisi siis suuremman riskin, mutta ei vastineeksi saisi suurempia odotettuja hyötyjä. Julkisia varoja tulisi käyttää mahdollisimman tehokkaasti.
Suomen vientitakuukanta on nykyisellään varsin keskittynyttä: laivanrakennuksen osuus yltää 50 prosenttiin. Keskittyminen koskee myös asiakkaita. Vuoden 2023 lopussa kolmen suurimman ostajarahoituksen saajan osuus oli noin 41 prosenttia vientitakuiden kokonaisvastuista. Keskittymien seurauksena vain yhtä asiakasta tai toimialaa koskevan riskin realisoituminen aiheuttaisi mittavan tappion, Etla muistuttaa.
Etlan Jyrki Ali-Yrkön mukaan kokonaisriskin kasvattaminen herättää myös huolen siitä, että Suomi pyrkisi antamaan vientitakuun kaikille ehdotetuille hankkeille.
– Hyvin toimiva rahoitusjärjestelmä pystyy erottelemaan hyviä ja huonoja hankkeita. Myöskään vientitakuita ei pidä myöntää kaikille hankkeille, jotka niitä hakevat. Liian riskipitoiset tai vain vähän Suomeen tuovia hyötyjä tuovat hankkeet tulee jättää ilman vientitakuita. Päätavoitteena tulisi myös olla talouden uudistaminen eikä vanhan säilyttäminen, Ali-Yrkkö korostaa.
Hänen mukaansa koko yhteiskunnan kannalta on oleellista, että yritystoimintaa koskevien politiikkatoimien hyödyt leviäisivät yksittäisiä yrityksiä laajemmalle eli kyse on niin sanotuista ulkoisvaikutuksista.
– Myönteisiä ulkoisvaikutuksia syntyy esimerkiksi tiedon leviämisestä. Vientitakuiden suorien hyötyjen ja riskien lisäksi olisi toivottavaa, että vientitakuupäätöksissä tarkasteltaisiin myös mahdollisia ulkoisvaikutuksia, Ali-Yrkkö summaa.
