Petteri Orpon (kok.) hallituksen ensimmäiset sata päivää ovat kuluneet enemmän tai vähemmän taaperrellen ja sisäisiä riitoja ratkoen. On ollut mielenkiintoista nähdä, miten sivistysporvarit ovat mukautuneet hallituksen menoon ja uhraavat inhimillisyyden jalot periaatteet talouden alttarille.
Aluksi viikkokausien neuvottelemisen jälkeen syntyi tiedonanto yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Maalaisjärjellä tämän olisi luullut olevan päivänselvää ilman työryhmäpohtimista ja tiedonantoa, mutta kertonee jotain hallituksen sisäisistä jännitteistä.
Syksyn myötä hallitus on pikkuhiljaa päässyt toteuttamaan ohjelmaansa myös työ- ja sosiaalilainsäädännön uudistamiseksi. Lähtökohta on työntekijäpuolen kannalta erittäin vaikea, sillä hallitusohjelma on hyvin epätasapainoinen. Se tukee työlainsäädännön osalta työnantajien pitkäaikaisia tavoitteita, ja merkitsee työntekijöiden turvan heikentämistä ja isäntävallan vahvistamista
Kolmikantainen työryhmä on valmistellut työrauhalainsäädännön uudistamista. Hallitusohjelmassa ei kuitenkaan ole tavoitetta lainsäädännön uudistamiseksi vaan suoraan keinot, joilla asia hoidetaan kuntoon. Keinot on otettu suoraan työnantajapuolen tavoitteista, ja työryhmän työskentelyn aikana on käynyt selväksi, että työntekijäpuolen esityksille ei korvaa lotkauteta.
Kuvaavaa on, että Etelärannan pomot ja työministeri ovat julkisuudessa todenneet, että kyse ei ole kolmikantaneuvottelusta vaan hallitusohjelman toteuttamisesta.
Työministeri on useaan otteeseen julkisuudessa todennut, että työntekijäpuoli voi tuoda omia esityksiään. Minä kysyn, miten niitä tuotaisiin ja mistä neuvoteltaisiin, kun lopputulos on jo lukittu hallitusohjelmaan.
Näyttääkin siltä, että pitkään jatkunut, yhteiskuntaan ennakoivuutta ja vakautta luonut neuvottelun ja sopimisen kulttuuri halutaan hyvästellä. Työnantajat ovat saaneet mieluisan hallituksen, joka toteuttaa heidän pitkään ajamansa tavoitteet.
Vanha viisaus työmarkkinatoiminnassa on, että ei kannata ottaa selkävoittoa – pelkkä voitto riittää. Se tuntuu nyt kovassa kiireessä kokonaan unohtuvan. Sillä on seurauksensa, sekä lyhyellä että pidemmällä aikavälillä.
Sosiaaliturvan osalta pois otetaan nyt heiltä, joilla on vähiten ja annetaan heille, joilla on eniten. Hallitus on lisäksi valmistellut ensimmäisiä heikennyksiä sosiaaliturvaan – mukaan lukien työttömyysturva – niin sanottuina budjettilakeina, jotka se aikoo viedä läpi todella nopealla aikataululla ensi vuoden talousarvion käsittelyn yhteydessä. Muutosten vaikutusarviointeja ei ole ehditty kovan kiireen vuoksi tehdä ja toimintatapa ei miltään osin vastaa hyvän lainvalmistelun periaatteita. Tähän on jo myös lainsäädännön arviointineuvosto puuttunut.
Uskon meidän kaikkien jakavan vallitsevan tilannekuvan hallituksen tavoitteen talouden tasapainottamiseksi ja työllisyyden lisäämiseksi. Erimielisyys vallitsee keinoista tavoitteen saavuttamiseksi. Arvioin, että erimielisyys on todella vahvaa. Huonoa tunnelmaa vahvistaa se, että ennen eduskuntavaaleja vaalikentillä annetut lupaukset ainakin osalla hallituspuolueita näyttävät tyystin unohtuneen.
Hallitus on valinnut talouden tasapainottamisen keinoiksi yhteiskunnan hyväosaisten hellimisen, ja verotusta kevennetään heikompiosaisten jokapäiväisen toimeentulon kustannuksella. Talouden tasapainottaminen olisi voitu aloittaa vuoden 2024 osalta esimerkiksi sillä, että valtion keräämät verotulot olisi pidetty vuoden 2022 veroasteen tasolla. Tällä olisi ollut merkittävä taloutta tasapainottava vaikutus.
Sosiaalilainsäädännön uudistuksilla (lue: heikennyksillä), jotka leikkaavat edunsaajien toimeentuloon liittyviä tukia, saavutetaan todennäköisesti jonkin verran säästöjä. Työlainsäädännön uudistuksille (lue: heikennyksille) ei ole voitu osoittaa sen paremmin työllisyyttä lisääviä kuin taloutta tasapainottavia vaikutuksia.
Tältä osin hallitusohjelma on hyvin ideologinen. Annetaan jo ennestään yhteiskunnan hyväosaisille ja otetaan pois heikompiosaisilta.
Työelämäasioiden punaiseksi langaksi on sanottu tahto viedä suomalaisia työmarkkinoita Pohjoismaiden suuntaan, mutta tämä on hämäystä tai vain silkkaa asiantuntijuuden puutetta. Hallitusohjelman työelämäkirjauksilla ei ole juuri mitään tekemistä pohjoismaisen mallin kanssa. Ohjelmaan on valikoitu suomalaisille työnantajille ja yrittäjille mieluisat tavoitteet, mutta ei työntekijälle mitään vastineeksi. Hallituksen pohjoismainen tarina – kuten monet muutkin hallitusohjelman jaloiksi sanoitetut tavoitteet – ovat satua.
Kansalaisten reaktiot hallituksen kaavailemiin heikennyksiin ovat olleet voimakkaita. Ay-liikkeen jäsenet vaativat liikettä ryhtymään toimenpiteisiin heikennysten ehkäisemiseksi.
STTK on puoluepoliittisesti sitoutumaton keskusjärjestö eikä ulkoparlamentaarinen oppositiovoima minkään vaalituloksen perusteella muodostetulle hallitukselle. Emme silti hyväksy hallitusohjelman työ- ja sosiaalilainsäädännön heikennyksiä ja valmistelemme omia toimenpiteitä mainittuja heikennyksiä vastaan.
Arvelen edessä olevan varsin levoton ajanjakso. Siksi toivon hallituksen peräytyvän kaavailemistaan heikennyksistä ja aloittavansa työelämän kehittämiseksi ja sosiaaliturvan uudistamiseksi aidot neuvottelut.
