Olen opettanut nyt ilman maskia kaksi viikkoa. Olo on vapautunut. Syksyllä taloon tullut uusi opettaja oli hämmästynyt, kun lapset ottivat maskinsa pois: hän näki heidät ensimmäistä kertaa.
Luokassani 14 on jo sairastanut koronan, 12 ei vielä. Joka päivä on luokasta poissa 4-6 oppilasta. Näin on jatkunut jo pari vuotta.
Pestään käsiä, vältetään kontakteja. Harva se viikko joku huoltajista piipahtaa luokassa hakemassa kirjoja, kun karanteeni alkaa.
Ukrainan sota alkoi hiihtolomaviikolla. Loman jälkeen maanantaina toivotin hyvät huomenet.
Muuta en ehtinytkään sanoa, kun kaikki kädet olivat jo ylhäällä. Puhuimme sodasta. Tiktok-videot olivat täyttäneet 10-vuotiaiden loman. Yritin välillä kysyä lomasta, mutta puhe meni heti takaisin sotaan.
Sitten rauhoittui vähäksi aikaa. Ukrainalaisia lapsia tuli kouluun. Opetin yhteiskuntaopin taloudessa sanan inflaatio ja varoitin vanhempia tulevista budjettineuvotteluista viikkorahan suhteen.
Muutama oppilas jäi kiinni tunnilla todella kovan pornon katsomisesta.
10-vuotiaana.
Parin päivän päästä suusta kuului kaverille:
– Sä olet yks sa****an musta pe*****kä.
10-vuotiaalta.
Pidin myös kaksi puhuttelua natsitervehdyksen tekemisestä.
10-vuotiaille.
Äidinkielessä oli tehtävä ruutuajasta. Ryhmässä kyselivät toisiltaan ja kertoivat sitten yhteenvetona, että osa käyttää kännykkää tai läppäriä 2-4 tuntia vuorokaudessa, osa 8-9 tuntia.
10-vuotiaat.
Nyt on menossa sellainen aika, että 10-vuotias käy läpi pandemiaa. Hän on opetellut uuden tavan kommunikoida maskin kanssa ja vältellä lähikontakteja: kukaan ei mene kahta metriä lähemmäs. Älä koske, älä halaa, älä paini! Hän on nähnyt perheensä ja luokkakaverinsa sairastuvan ja pelkää.
10-vuotias näki sodan alkavan lähellä omaa kotiaan. Hän näki aikuisten pelon ja ahdistuksen ja on ahdistunut itse.
10-vuotias surffailee netissä useita tunteja. Hän löytää tiensä sivustoille, joiden katseleminen särkee mielen. Hän näkee liikaa ja pelästyy.
Nämä 10-vuotiaat ovat kokeneet paljon parin vuoden sisällä. Ehkä enemmän yksinäisyyttä kuin muut, koska korona esti tapaamisia pitkiä aikoja. Se taas on ajanut heitä enemmän netin puoleen, mistä silmien eteen paljastuu sodan kauhut ja houkuttelevat kielletyt sivut ja pelit.
Muistikuvani omasta lapsuudestani 10-vuotiaana sisältävät nelimaalia naapurien lasten kanssa, TV:n Lassie palaa aina kotiin ja ainoa sota oli siskon kanssa.
Media kääntää tämän niin, että koulun on nyt ryhdistäydyttävä ja tehtävä jotain: Lisää aikuisia kouluihin, estot koneille, oppilashuolto kuntoon, lastenpsykiatriset jonot lyhyiksi.
Toki.
Mutta sitäkin tärkeämpää on vastuunsa kantava, rakastava vanhempi. Rajoja laittava, keskusteleva, omaa ruutuaikaansa vähentävä, syliin ottava, lohduttava, turvallinen.
Koska he ovat vasta 10-vuotiaita.
