Ylen maanantaina julkaistun kyselyn mukaan jo 62 prosenttia suomalaisista kannattaa Suomen liittymistä Natoon vastustajien määrän ollessa enää 16 prosenttia. Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan myötä Nato-kannatus Suomessa on ohittanut jo vuoden 1994 kansanäänestyksen EU-kannatuksen, joka oli vajaat 57 prosenttia. Näillä luvuilla pidän todennäköisenä, että loputkin empivät puolueet tulevat perässä ja Suomi tulee aloittamaan Nato-jäsenyysprosessin kuluvan kevään aikana. Hyvä niin – Suomen paikka on osana länttä ja asema turvatumpi Naton turvatakuiden piirissä.
Naton liittymisprosessiin liittyy kuitenkin haasteita, joista ilmeisin liittyy Venäjän vastatoimiin. Oletetuista toimista todennäköisimmät hyödyntäisivät erilaisia kyber- ja hybridivaikuttamisen keinoja. Yksi mahdollisuus on, että Suomen rajoilla nähdään vastaavan kaltaista siirtolaisvirtojen ohjaamiseen perustuvaa vihamielistä vaikuttamista kuin nähtiin Kreikan rajalla vuonna 2020 ja Puolan ja Liettuan rajoilla vuonna 2021.
Itse asiassa Venäjä on jo pienemmässä mittakaavassa kokeillut keinoa Suomea kohtaan. Vuonna 2015 alkaneen siirtolaiskriisin sivujuonteena nähtiin vaihe, jossa lokakuun 2015 ja helmikuun 2016 välisenä aikana Suomeen saapui Venäjältä Raja-Joosepin ja Sallan rajanylityspaikkojen kautta organisoidusti ja ihmissalakuljettajien avustamana yhteensä yli 1 700 turvapaikanhakijaa. Tilanne rauhoittui, kun Venäjä lopetti toiminnan organisoinnin. Mikään ei estä toteuttamasta samankaltaista operaatiota uudestaan moninkertaisella volyymilla.
Skenaarioon vastaamiseksi Suomella tulisi olla lainsäädännössä mahdollisuus keskeyttää turvapaikanhaku määräaikaisesti hybridivaikuttamistilanteessa kansallisen turvallisuuden vaarantuessa. Tämä on ainoa keino torjua tehokkaasti Suomeen kohdistuva siirtolaisvirtojen ohjaamiseen perustuva hybridivaikuttaminen. Muutoksella olisi myös tärkeä ennaltaehkäisevä vaikutus, kun viesti naapurille olisi se, ettei kyseistä keinoa voida Suomea kohtaan menestyksekkäästi käyttää.
Oppositio vaati hallitusta ryhtymään toimiin lainsäädännön päivittämiseksi marraskuussa 2021 tehdyssä välikysymyksessä. Sisäministeri Krista Mikkosen (vihr.) suulla hallitus kuitenkin kieltäytyi lainsäädäntötoimiin ryhtymisestä. Kyseessä oli paha virhearvio, jonka vakavuuden Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on vielä nostanut uuteen valoon.
Mikkosen perustelu opposition esityksen hylkäämiselle oli se, että kansainvälinen oikeus estää turvapaikanhakemisen keskeyttämistä hybridivaikuttamistilanteessa koskevan muutoksen tekemisen. Asiantuntijat ovat aiheesta kuitenkin erimielisiä. Esimerkiksi kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi totesi A-studiossa 23.11.2021, että opposition esittämä turvapaikanhakemisen keskeyttämistä hybridivaikuttamistilanteessa koskeva muutos voidaan tehdä kansainvälisen oikeuden mukaiseksi. Ote lähetyksestä:
Toimittaja: ”Nyt professorille, ymmärsinkö oikein, sanoit tuossa aikaisemmin, että tällainen [opposition välikysymyksessä esitetty] laki voidaan säätää, mutta sen käyttöönotto onkin eri juttu, eikö niin?”.
Koskenniemi: ”No, se riippuu nyt sen lain sisällöstä. Minusta kansainvälisen oikeuden kannalta olisi tavattoman tärkeää se, että siinä hätätilalaissa otettaisiin huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen hätätilaa koskevat määräykset, siis Euroopan ihmisoikeussopimus sallii monista, useimmista sen sopimuksen määräyksistä poikkeamisen siinä määritellyn hätätilan kyseessä ollen. Jos sellainen laki säädetään, joka noudattaa tätä niin minusta siinä ei ole mitään ongelmaa. — On siis mahdollista tehdä, kaikki riippuu siitä, mikä on sen sisältö, se sisältö voidaan tehdä kansainvälisen oikeuden mukaiseksi”.
Hallituksen kannalta kyse onkin ensisijaisesti poliittisesta tahtotilasta. Suomessa eduskunta päättää lakien säätämisestä. Hallituksen tehtävä on poliittisen tahtotilan mukaisesti antaa toimeksiannot esitysten valmistelusta ja antaa esitykset eduskuntaan. Sääntelyn suhde perustuslakiin ja kansainvälisiin sopimuksiin arvioidaan viime kädessä eduskunnan perustuslakivaliokunnassa, ei vihreiden puoluetoimistolla.
Onneksi viime päivinä on alettu nähdä merkkejä suunnan kääntymisestä. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson kertoi tiistaina, että valmiuslakiin valmistellaan pikavauhdilla uudistusta, joka loisi uudenlaisen poikkeusolojen määritelmän. Sisäministeriö tiedotti samana päivänä alkavansa valmistella kansallisen rajamenettelyn käyttöönottoa. Nämä ovat hyviä uudistuksia, mutta eivät yksin riitä vastaamaan hybridivaikuttamiseen. Se olennaisin puuttuu edelleen: selkeä toimeksianto toimivaltasäännöksen valmistelusta, jolla turvapaikanhaku voidaan väliaikaisesti keskeyttää hybridivaikuttamistilanteessa kansallisen turvallisuuden vaarantuessa.
Ymmärrän, että poliittisen linjan muuttaminen uudessa tilanteessa voi olla puolueille vaikeaa. Kuten Suomen Nato-jäsenyydenkin osalta, myöskään Suomen turvallisuuslainsäädännön puutteiden korjaamisen osalta ei kuitenkaan ole mikään häpeä muuttaa mielipidettään faktojen muuttuessa. Päinvastoin kummallista olisi, mikäli näin ei tapahtuisi. Nyt ei ole aika miettiä puoluepolitiikkaa, vaan hoitaa Isänmaan asioita vastuullisella tavalla. Mikäli toimimme ripeästi, ehdimme vielä suojata Suomen Nato-prosessin hybridivaikuttamiselta.
