Suurimman paikkamäärän saavuttanut puolue (sd.) sai suurimmaksi eduskuntapuolueeksi historiallisen alhaisen 17,7 prosentin kannatuksen. Puoluekenttä on muuttumassa erikoiseen suuntaan, jossa ei ole enää suuria puolueita, vaan useampi keskisuuri puolue jojoilee 12-20 prosentin kannatuksen välimaastossa.
Samanaikaisesti poliittinen polarisaatio on kasvanut. Asiakysymysten pragmaattisen ratkaisemisen tilalle on tullut niin sanottu identiteettipolitiikka, jossa keskustelua dominoivat yhtäältä poliittinen arvoliberaali vihervasemmisto, kuin myös vanhoillinen ”perussuomalainen” kansanosa.
Kärjistynyt keskustelu siitä, miten maahanmuuttoon, seksuaalivähemmistöihin, rasismiin, yksityisautoiluun tai lihansyöntiin tulisi suhtautua on ruokkinut tunneperäistä riitelyä, jossa suurimman äänen ovat saaneet sen eri ääripäät. Molempien päiden viholliskuvat ruokkivat toisiaan, eikä näillä aalloilla päättäviin asemiin surffaavat poliitikot usein edes pyri ymmärtämään toisiaan. Vastakkainasettelu on hyödyksi molemmille osapuolille.
Mikä on kansaa kokoavan puolueen rooli?
Mikä on kansaa kokoavan puolueen paikka tällä uudella pelikentällä? Me kokoomuksessa emme ole tavanneet samaistua keskustelun ääripäihin, mutta tällä hetkellä itse keskusteluympäristö ja tehokas poliittinen viestintä tuntuisi hieman edellyttävän sitä. Kokoomuspuolueesta löytyy erilaisia näkemyksiä akselilla arvokonservatismi-liberalismi. Yhtäältä puolueemme kattaa maantieteellisesti koko Suomen, jokaisen vaalipiirin – maaseutua ja suuria kaupunkeja. Kokoomukseen kuuluu kaikenlaisia ihmisiä sekasyöjistä vegaaneihin, rekkakuskeista fillaristeihin, eri seksuaalivähemmistöjä ja enemmistöä.
Tätä vasten on oleellista havaita, että kokoomuksella ei ole mitään voitettavaa osallistumalla vihervasemmiston ja perussuomalaisten identiteettipoliittiseen hiekkalaatikkoleikkiin. Toisaalta viestintäympäristön muutos vaatii, että mielipiteiden selkeä ja ymmärrettävä ilmaiseminen sosiaalisen median ympäristössä huomioidaan, kun rakennetaan puolueen viestintää. Aiheiden ja viestin tulee puhutella ja olla selkeästi ymmärrettävissä.
Nähdäkseni me emme ole tässä viime vuosina täysin onnistuneet. Vuosikymmenet vastuullisena ja maltillisena valtiohoitajapuolueena on jättänyt syvälle luotaavan aatteellisen kirkastamisen taka-alalle. Entinen puheenjohtaja Alexander Stubb ei ollut aivan väärässä puhuessaan ”aattellisesta korjausvelasta”. Tämä korjausvelka on yhä työstämättä. Kokoomukselta puuttuu helposti viestittävä lyhyt kiteytys, josta kaikki tunnistavat sen.
Tämä huomioiden kokoomuksen tulee viestinnässä esittää enemmän konkreettisia ja oikeita ratkaisuja aikamme haasteisiin. Ei riitä, että ”olemme huolissamme” vaikkapa ilmastonmuutoksesta tai lisääntyneestä maahanmuutosta. On myös esitettävä aitoja ratkaisuja, jotka ovat paitsi tehokkaita, niin myös resonoivat kansalaisten oikeustajun kanssa. Signalointi ilman ratkaisuja vain syö uskottavuuttamme.
Selkeämpi viesti
Kokoomukselta puuttuu selkeästi viestittävä tulevaisuusvisio ja tunnistettava identiteetti. Kokoomus on usein pelännyt olla rehellisesti porvarillinen ja se on sopeutunut vastustajiensa asettamaan narratiivikehikkoon pelätessään leimautumista ”hyväosaisten puolueeksi” tai muutoin ”sallitun mielipidekehikon ulkopuolelle”. Todellinen tulevaisuuspuolue on olemassa siksi, että se koittaa muuttaa vallitsevaa ajattelutapaa, ei sopeutuakseen mukavuudenhaluisesti muiden asettamiin kehikkoihin.
Kokoomuksen tulee olla ahkerien ihmisten puolue ja ajaa sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta kestävää Suomea. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työn verotusta lasketaan radikaalisti alas, jopa niin, että siitä yritetään päästä kokonaan eroon pitkällä aikavälillä. Työn haittaverotus on pähkähullua!
Ahkeruuden tukeminen ja #saatehdä -henki tulee nostaa jalustalle kaikessa viestinnässämme aina veropolitiikasta työllisyyspolitiikkaan, yrittäjyyteen, norminpurkuun, sosiaalipolitiikkaan ja sosiaaliturvan uudistamisessa. Viestin tulisi olla, että yhteiskunnan tulee kannustaa ja palkita ahkeria ja työkykyisiä ihmisiä kaikista ponnisteluista.
Yksi avain tässä ajattelussa on sosiaalinen näkökulma ja voimaannuttaminen: me haluamme kannustaa entistä enemmän myös osatyökykyisiä, kehitysvammaisia, heikosti kielitaitoisia mutta ahkeria maahanmuuttajia ja erilaisia pienyrittäjiä sekä elinkeinonharjoittajia ponnistelemaan ja saamaan reilu palkkio ahkeroinnistaan. Niistä, jotka eivät tähän itse kykene, tulee pitää huolta entistäkin paremmin.
Kun asemoimme kokoomuksen ahkerien ihmisten puolueeksi, joita yhdistää usko parempaan huomiseen työnteon avulla, voimme helpommin luopua sisäisistä keinotekoisista liberaali-, konservatiivi-, kaupunki-, maaseutu- ja muista vastakkainasetteluista ja rakentaa kukoistuksen ja paremman huomisen uskon pohjalle vahvemman kokoomuksen. Ilman muuta puolueessa on tervettäkin olla erilaisia painotuksia, mutta yhteinen identiteetti tulee rakentaa sellaisen vision varaan, joka yhdistää – ei erota – meitä.
Konkreettisten ratkaisujen ja vahvan vision avulla politiikan kysymyksiin vastaamalla pystymme voittamaan identiteettipoliitikot niin vasemmalla kuin oikealla.
