Minulta penätään usein, voiko toimittajiin enää luottaa. Ovatko toimittajat puolueettomia vai ajavatko omaa agendaansa?
Ei ihme. Lähes 80 prosenttia journalismin opiskelijoista kannattaa vasemmistolaisia puolueita, ilmenee tuoreesta Nordic Journalism Students 2025 -kyselystä. Muiden puolueiden kannatus jää häviävän pieneksi. Kokoomusta heistä äänestäisi vain viisi ja keskustaa kolme prosenttia. Perussuomalaisten, RKP:n ja kristillisdemokraattien kannatus yltää vain yhteen prosenttiin. Tämä poikkeaa selvästi suomalaisten äänestäjien kannoista.
Myös aiemmissa kyselyissä enemmistö journalismin opiskelijoista on ilmaissut kannattavansa vasemmistolaisia puolueita. Vuoden 2023 World of Journalism Study -tutkimuksen mukaan enemmistö suomalaisista toimittajista asemoi itsensä poliittisesti enemmän vasemmalle kuin oikealle.
Eikä tässä kaikki: journalismin opiskelijoille tehtyjen aiempien kyselyjen mukaan yhä useampi kertoi hakeutuneensa toimittajaksi, koska haluaa muuttaa maailmaa tahtomaansa suuntaan ja vaikuttaa näin ihmisten mielipiteisiin. Agendajournalismia ei nähdä ongelmana, jos toimittaja kokee edistämänsä asiat oikeiksi.
Väärin ja vaarallista! Kuka määrittää sen, kenen edistämät asiat ovat ”oikeita”? Tuo pitäisi jättää yleisön arvioitavaksi tarjoamalla heille mahdollisimman objektiivista ja riippumatonta tiedonvälitystä. Kun toimittajasta tulee aktivisti, hän jättää jutustaan pois sellaiset tosiseikat, jotka eivät tue hänen ennalta päättämäänsä lopputulemaa esimeriksi ilmiöstä, yrityksestä tai henkilöstä.
Erityisen huolestuttavaa on se, että lähes puolet (48,1 prosenttia) suomalaisista journalismin opiskelijoista uskoo, että toimittajien omat mielipiteet värittävät heidän raportointiaan. Kun totuus väritetään, luotettavuus haalistetaan.
Journalismin ei tule olla vinksallaan mihinkään suuntaan. Toimittajan tärkein tehtävä on yrittää kuvata maailma sellaisena kuin se on. Ei sellaisena kuin sen toivoisi olevan! Puolueellisuus on myrkkyä journalismin uskottavuudelle, varsinkin julkisen palvelun yhtiöissä kuten vaikkapa Yleisradiossa, BBC:ssä tai SVT:ssä.
Puoluelehdet ja kaupalliset mediathan voivat toki liputtaa, minkä puolesta haluavat, mutta sekin tulisi tehdä avoimesti ja journalistin ohjeita noudattaen. Yleisö äänestäköön sitten jaloillaan, lopettakoon tilauksensa, jos linja ei miellytä. Pahimmillaan käy valitettavasti niin, ettei uutismedioita seurata enää lainkaan, jos luotto puolueettomuuteen karisee.
Itse irtisanouduin aikoinani Ylestä juuri siksi, että silloinen päätoimittaja taipui poliittiseen painostukseen, meitä toimittajia yritettiin sensuroida ja hiljentää. Riippumattomalle ja tutkivalle journalismille on huutava tarve maailmassa, jossa disinformaatio rehottaa ja somessa voi laukoa, mitä huvittaa.
Olisi toivottavaa, että tulevaisuuden toimittajat edustaisivat mahdollisimman kirjavaa joukkoa niin ajatuksiltaan kuin taustoiltaan. Useampi nuori on todennut minulle, etteivät halua hakeutua alalle, koska eivät ”sovi ja kuulu” vasemmistolaiseen joukkoon.
Seuratkaa useita tiedotusvälineitä, myös kansainvälisiä. Vain siten saa luotettavamman käsityksen asioiden oikeasta tolasta. Median moniäänisyyttä tulee puolustaa. Demokratia tarvitsee monta ääntä – ja niitä pitää aktiivisesti suojella.
LUE MYÖS:
Näkökulma: Toimittajan ei pidä kertoa, mitä sinun pitää ajatella
Lähes 80 prosenttia journalismin opiskelijoista kannattaa vasemmistoa – ”Huolestuttavaa”
Lähes puolet toimittajaksi opiskelevista haluaa vaikuttaa mielipiteisiin
Asiantuntija varoittaa: Aktivistitoimittajat murentavat median luotettavuutta