Elokuun puolivälissä Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti, että Yhdysvaltain pääkaupungin, Washington D.C.:n, poliisitoimi siirtyy liittovaltion suoraan hallintaan. Päätös on historiallinen – liittovaltiolla on jo erityinen asema pääkaupungin hallinnossa, mutta poliisitoimi on tähän asti ollut kaupungin omien viranomaisten käsissä. Nyt se alistetaan kokonaan liittovaltion ohjaukseen. Trumpin asetus on väliaikainen, mutta hän on jo vihjaillut, että kyseessä voi olla pysyvä muutos.
Trumpin perustelut
Presidentin mukaan D.C.:n rikollisuustilanne on hallitsematon, ja kaupungin johto on epäonnistunut pitämään katuja turvallisina. Hän on puhunut murhien noususta, katuväkivallasta, huumekaupasta ja järjestyshäiriöistä, ja luvannut ”ottaa takaisin hallinnan” ja palauttaa pääkaupungin turvallisuuden. Trump vertaa D.C.:tä muiden suurkaupunkien ongelmiin ja sanoo, että liittovaltion on näytettävä mallia siitä, miten julkinen järjestys voidaan palauttaa.
Kritiikkiä – rikollisuus alhaisimmillaan 30 vuoteen
Kriitikot huomauttavat, että Trumpin kuva on liioiteltu. Vaikka D.C.:ssä oli viime vuonna murhapiikki, kokonaisrikollisuus on monien mittarien mukaan laskenut, ja joillakin osa-alueilla ollaan 30 vuoden pohjalukemissa. Osa kommentaattoreista epäilee, että kyse on poliittisesta tempauksesta, jonka tarkoitus on siirtää huomiota pois esimerkiksi Jeffrey Epstein -skandaalia koskevista uutisista. Washington Postin pääkirjoituksessa korostettiin, että rikollisuuden kestävä vähentäminen edellyttää pysyviä ja paikallisesti juurtuneita ratkaisuja, kuten poliisien määrän lisäämistä ja oikeusjärjestelmän tehostamista, eikä liittovaltion voimanosoituksia.
Vastaväitteet: D.C. ei ole esimerkillinen kaupunki
Toisaalta esimerkiksi Emily Jashinsky muistuttaa UnHerd-artikkelissaan, että rikostilastojen laskusta huolimatta D.C.:n turvallisuuskriisi on ollut syvä. Murhat kasvoivat jyrkästi pandemian jälkeen, ja monet asukkaat kokevat kaupungin turvattomaksi. Liittovaltion virkamiesten ja kongressin jäsenten turvatoimet ovat lisääntyneet, ja National Guard -joukkoja on jo aiemmin käytetty tilapäisratkaisuina.
WaPon kolumnisti Megan McArdle myönsi, että tilanne on ollut paikoin hälyttävä, vaikka kyseenalaisti liittovaltion pysyvän roolin. Häntä hairitsee Demokraattien haluttomuus tunnustaa rikosongelmien vakavuus. Kansalaisten turvallisuuden pitaisi kiinnostaa kaikkia puolueita.
Laboratorio konservatiiviselle kaupunkipolitiikalle
Donald Trumpin päätöstä voikin tarkastella laajemmasta näkökulmasta. Yksi mahdollinen selitys on, että hän näkee D.C.:n poliittisena ja hallinnollisena laboratoriona.
Pääkaupunki on erityistapauksena suoraan liittovaltion alainen, joten sen hallintaan voidaan puuttua ilman, että tarvitsee voittaa demokraattien hallitsemia osavaltioita tai kaupunginvaltuustoja.
Tämä asetelma tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa konservatiivisen kaupunkipolitiikan ohjelmaa käytännössä: puuttua julkiseen epäjärjestykseen, vähentää rikollisuutta ja ratkaista kodittomuuden, huumeiden ja mielenterveysongelmien kierre. Näitä ongelmia on vaikea saada kuriin monissa suurkaupungeissa – San Franciscossa, Los Angelesissa, New Yorkin metroissa – missä telttakylät, avoin huumeidenkäyttö ja hoitamattomat psyykkiset sairaudet ovat muodostuneet pysyviksi kaupunkimaisemiksi.
Michael Shellenbergerin San Fransicko –kirjassa kuvataan, miten “hyväntahtoinen” mutta käytännössä haitallinen politiikka on tehnyt näistä ilmiöistä pysyviä. Konservatiiviset asiantuntijat, kuten psykiatri Sally Satel, ovatkin avoimesti toivoneet, että D.C.:ssä kokeiltaisiin järeämpiä, pakkohoitoa ja selkeää sääntöjen valvontaa sisältäviä malleja, joilla autetaan sekä mielenterveyspotilaita että heidän ympäristöään.
Kalifornian yliopiston oikeustieteen professori John Yoo katsoo, että Trumpin päätös on perustuslain mukainen: ”Samoin kuin hän on vahvistanut otettaan virkakoneistosta erottamalla virastojen johtajia, hän voisi kokeilla perustuslaillisia rajoja erottamalla pormestarin ja muut D.C.:n virkamiehet. Myös he ovat vain presidentin avustajia, jotka auttavat häntä liittovaltion lakien toimeenpanossa. Jos he epäonnistuvat tehtävässään, hän voi ja hänen tulisikin vaihtaa heidät.”
Symboli ja malliesimerkki
Jos Trump onnistuu tavoitteessaan tehdä D.C.:stä turvallinen ja siisti – ilman, että asukkaiden perusoikeudet kärsivät – hän saa vahvan näytön konservatiivisen kaupunkipolitiikan toimivuudesta. Tämä olisi merkittävä “sulka hattuun” republikaanien laajemmassa kamppailussa Demokraattien suvakki-linjaa vastaan.
Kysymys on lopulta siitä, voiko liittovaltion johdolla, keskitetysti ja kurinalaisesti, korjata sellaiset ongelmat, jotka paikallistasolla ovat osoittautuneet lähes mahdottomiksi ratkaista. D.C. on tässä mielessä erinomainen laboratorio: se on näkyvä, symbolisesti tärkeä ja hallinnollisesti erityisasemassa.
Trumpin päätös voi olla uhkarohkea – mutta se voi myös avata uuden luvun Yhdysvaltain kaupunkipolitiikassa. Jos kokeilu onnistuu, muut suurkaupungit eivät voi enää väittää, että ongelmat ovat “liian monimutkaisia” tai “poliittisesti mahdottomia” ratkaista. Jos se epäonnistuu, kriitikot saavat tilaisuuden todeta, että konservatiivinen kaupunkipolitiikka ei toimi käytännössä sen paremmin kuin Demokraattien, kenties huonommin.