Venäjän halukkuus neuvotella presidentti Donald Trumpin kanssa rauhasta Ukrainassa on ollut jonkinasteinen yllätys, joka johtuu maan heikkenevistä talousnäkymistä. Näin uskoo muun muassa Euroopan neuvoston asiantuntija.
Venäjän talouden on yleisesti nähty selvinneen sodasta ja lännen pakotteista yllättävänkin hyvin. Mutta isoja ongelmia on näkyvissä horisontissa.
Agathe Demarais Euroopan neuvoston kansainvälisten suhteiden komiteasta ECFR:stä uskoo Venäjän alkavan tämän vuoden lopulla ajautua vaikeuksiin Ukrainan sodan rahoittamisessa. Politicolle kirjoittamassaan artikkelissa hän sanoo, että Venäjän talouden tilanne ei ole se, miltä päällisin puolin on näyttänyt. Eikä hän ole ainoa.
Sodan alkuvaiheissa asiantuntijat povasivat Venäjän talouden romahtavan pakotteiden alle, mutta mistään tällaisesta ei ole ollut merkkejä. Maan talous on osoittautunut yllättävänkin kestäväksi.
Syyksi tähän on sanottu maan pientä julkista velkaa, sekä alhaista budjettivajetta ja talouden kasvua. Venäjän bruttokansantuote kasvoi viime vuonna noin neljä prosenttia, mutta tälle vuodelle odotetaan enää yhden tai kahden prosentin kasvua.
Normaalisti kasvava talous lisää kansalaisten elintasoa ja ostovoimaa. Venäjällä näin ei ole käynyt, vaan kansan ostovoima on laskenut heikentyneen ruplan, korkean inflaation ja korkotason myötä. Keskuspankin korko on nyt 21 prosenttia, mikä on yritysten investoinneille liikaa. Ja inflaatio on noussut 10 prosenttiin.
Taustalla on se, että Venäjän sotatalouden kasvussa on pitkälti kyse valtion sisäisestä rahaliikenteestä. Valtio ostaa aseita valtiolliselta aseteollisuudelta, ja raha kiertää taskusta toiseen ja kasvattaa BKT:ta.
Myös pelot talouden ylikuumenemisesta ovat lisääntyneet, samoin talouden epävarmuus. Molemmat ovat myrkkyä yrityksille.
Kun Trump soitti Vladimir Putinille ja Venäjän ja USA:n edustajat tapasivat Riadissa Saudi-Arabiassa, pörssikurssit nousivat Moskovassa raketin lailla. Tämä kertoo yksinkertaista kieltään siitä, mitä maan talouselämässä odotetaan. Vaikka Putin on toiminnallaan osoittanut, että geopolitiikka on Venäjälle ykkönen, ei hän pääse talouden realiteetteja pakoon.
Agathe Demarkes korostaa Venäjän nopeassa kasvussa olevaa budjettivajetta, joka Kreml toistaiseksi on kyennyt rahoittamaan öljytuloilla ja hyvinvointirahaston varoilla.
Kun Venäjän keskuspankki kaupitteli viime syksynä valtion velkakirjoja kotimaisille pankeille, ne eivät enää menneet kaupaksi. Demarkesin mukaan venäläispankeilla alkaa olla pula käteisvaroista.
Kreml on viime ajat rahoittanut Ukrainan sotaa sekä öljytuloilla, että Kansallisen Hyvinvointirahaston varoilla. Rahastossa oli sodan alkuvaiheissa noin 110 miljardin euroa, joista yli 60 prosenttia on nyt käytetty.
Demarkes näkee yhtälön yksinkertaisena. Venäjä ei voi lainata kansainvälisiltä markkinoilta, eikä yksityiseltä pankkisektorilta. Joten ainoa vaihtoehto on ollut kansallinen hyvinvointirahasto, jonka pohja alkaa nyt näkyä. Jos sen rahat loppuvat, millä rahoittaa budjetin kasvussa oleva alijäämä?
Toki maa voi devalvoida ja lisätä rahan määrää, mutta tämä kiihdyttäisi inflaatiota ja talouden ylikuumenemista, ja lisäisi ongelmia. Jos Demarkesin visio toteutuu, Venäjän korttitaloa muistuttava talous romahtaisi suurella todennäköisyydellä 2026, jos sotiminen jatkuu.
Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-asiantuntija Arkady Moshes puolestaan uskoo, että Venäjä kykenee jatkamaan Ukrainan sotaa vielä pari vuotta ilman isompia ongelmia.
– Venäjän talous ei ole lähellä umpikujaa, koska se on markkinatalous. Jos kauppojen hyllyt alkaisi tyhjentyä, tämä olisi todellinen ongelma. Mutta toistaiseksi ne ovat täynnä. Moshes ei ole vakuuttunut Vladimir Putinin halusta neuvotella vielä.
Venäjän talouden nimettömänä pysytellyt sisäpiiriläinen puolestaan sanoi muutama päivä sitten Ranskalaisen Le Monden haastattelussa, että maan talouseliitti on jo kuukausia lähettänyt Kremliin viestiä, että vaikka sotaa on tuettu, niin nyt sen pitää päättyä mahdollisimman nopeasti.
Myös huhut Trumpin hallinnon ja Kremlin välisistä keskusteluista koskien Nord Stream 2 -kaasuputken mahdollista avaamista vahvistaa tätä näkemystä. Yksi syy Putinin haluun neuvotella lienee toive saada Yhdysvallat luopumaan Kremlin vastaisista pakotteista ja helpottaa maan talouden heikkenevää tilannetta.
Itämerellä kulkeva Venäjän varjolaivasto vastaa merkittävästä osasta maan sotakassaa. Osa aluksista on joutunut pakotteiden kohteeksi ja tämä on iskenyt maan öljytuloihin, mutta öljyraha virtaa yhä, ja tämän turvin Venäjä kykenee sotimaan.
Venäjä on ollut hiljaa rauhaneuvotteluita koskevista vaatimuksistaan, joten ehdot lienevät vähintään samat kuin aiemmin. Toisaalta, miksi maa lähtisi niistä tinkimään, kun kaikki sen toiveet tuntuvat toteutuvan.
Moshes uskoo, että Putinin hallinto käyttää tilaisuutta ja lypsää Trumpilta kaiken mahdollisen, ja käyttää tulevan tulitauon varustautumiseen uudelleen. Ja Trumpille puolestaan nopea rauha tuntuu olevan päätavoite.