Palkansaajakeskusjärjestö SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta (sd.) avaa blogissaan syitä siihen, miksi hänen järjestönsä ei lähtenyt joulukuussa neuvottelemaan työmarkkinamallista.
– Keskeisin syy oli se, että pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus on leikkauksillaan romuttamassa ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja heikentämässä työlainsäädäntöä ennennäkemättömällä tavalla. Me emme ole valmiit kuittaamaan näitä leikkauksia ja heikennyksiä sillä varjolla, että saamme neuvotella työmarkkinamallista tai tutummin palkkamallista. Osa palkansaajajärjestöistä vaikuttaa olevan valmis hyväksymään kaikki muut sosiaaliturvan leikkaukset ja työelämän heikennykset, kunhan palkkamallista neuvotellaan. SAK ei ole valmis, Eloranta kirjoittaa.
– Joulukuussa totesimme myös, että kokonaisuuteen liittyvät olennaisesti lainsäädäntö paikallisesta sopimisesta ja työrauhasta. Miksi näin? On yleisesti ymmärretty ja hyväksytty asia, että palkanmuodostus ja palkankorotuksista sopiminen siirtyvät entistä enemmän paikalliselle tasolle. Siksi paikallisen sopimisen pelisäännöt ovat mitä suuremmassa määrin osa toimivaa työmarkkinamallia. Samoin on työrauhalainsäädännön laita, hän jatkaa.
SAK:n mukaan neuvottelupöytään pitäisi tuoda myös muut hallituksen ajamat työelämäuudistukset.
– Pääministeri Orpo ja työministeri Arto Satonen (kok.) ovat vedonneet, että SAK palaisi työmarkkinamallineuvotteluihin. Hallitus haluaa neuvotteluja? Silloin olisi loogista, että muissakin työelämäkysymyksissä kuin vain työmarkkinamallissa, se neuvottelee osapuolten kanssa tai antaa osapuolten keskenään neuvotella niistä, Eloranta toteaa.
– SAK:n epäuskoon hallituksen neuvottelupuheita kohtaan on toinenkin syy. Puheistaan huolimatta hallitus toimii jyräävästi. Kolmikantaryhmissä ei neuvotella. Tarkoitan, että kolmikantatyöryhmissä ei oteta huomioon palkansaajien esityksiä. On ihan sama, onko jonkin ehdotuksen takana yksi vai kaikki palkansaajajärjestöt. Tältä puolelta pöytää esitetyt ideat eivät etene. Työnantajien esitykset kyllä kelpaavat. Edellä sanottu ei ole kertomus yksittäisistä seikoista vaan työryhmien koko kuva, hän jatkaa.
Elorannan mukaan työmarkkinamallipöytään on edelleen mahdollista palata. Työministerin mukaan aikaa ratkaisulle on toukokuun loppuun saakka.
– SAK:n näkökulmasta paluu vaatii kuitenkin selkeitä parannuksia palkansaajien asemaan ja oikeuksiin niin työrauhaa kuin paikallista sopimista koskevassa lainsäädännössä. Jos hallituksella on tahtoa tähän, niin mikään ei sitä estä. Seuraukset olisivat myönteisiä työntekijöille ja koko tilanteelle, hän toteaa.
– Paluu neuvottelupöytään kohentaisi sitä paljon kaivattua ja tarvittua luottamusta työmarkkinoilla. Ja varmasti rauhoittaisi tunteita puolin ja toisin ennen syksyllä alkavia työehtosopimusneuvotteluja. Pallo on hallituksella.