Varsinais-Suomessa kokeiltiin 2000-luvun alussa Fabryn tautiin uutta entsyymikorvaushoitoa. Fabryn tauti on perinnöllinen rasva-aineenvaihdunnan sairaus, joka aiheuttaa muutoksia elimistössä, kuten munuaisissa ja sydämessä.
Helsingin Sanomat uutisoi kokeilun jälkeen syntyneestä kiistasta, jossa pohdittiin tulisiko hoitoa jatkaa. Hoidon hinta on noin 200 000–300 000 euroa vuodessa potilasta kohti, ja hoitoa olisi annettava koko eliniän ajan. Fabryn taudin hoitaminen oli siis erittäin kallista.
Turun yliopistollisen keskussairaalan sisätautiklinikka linjasi, ettei fabrypotilaiden kallista lääkitystä voida jatkaa, sillä se vaikuttaisi muiden potilaiden hoitoon. Fabrypotilaita edustava potilasyhdistys kanteli asiasta eduskunnan oikeusaisamiehelle.
Oikeusasiamies teki helmikuussa 2005 päätöksen, jossa todetaan ettei ole hyväksyttävää evätä yksilöltä tarpeellista hoitoa rahan puutteen vuoksi. Tämä päätös estää myös käytännössä priorisoinnin, jossa terveydenhuollon palveluvalikoimaa rajoitettaisiin kustannustehokkuuden tai vaihtoehtoiskustannusten perusteella.
Oikeusasiamiehen päätös perustui perustuslakiin, jossa todetaan, että julkisen vallan on turvattava ”jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä”. Resurssien riittävyydestä ei ole perustuslaissa mainintaa.
Vaikka priorisointia ei virallisesti saa tehdä, se tapahtuu rakenteissa. Priorisointia tai hoitamatta jättämistä tapahtuu lähes kaikkialla muualla paitsi lääkehoidossa ja akuutissa erikoissairaanhoidossa. Lisäksi lääkeyhtiöt voivat määritellä monien uusien hoitojen hinnat vapaasti, sillä hoitoa tarjotaan terveydenhuollossa hinnasta riippumatta.
Aihe on ajankohtainen, sillä sosiaali- ja terveysministeriö on aloittanut työn lakien päivittämiseksi koskien palveluvalikoimaa terveydenhuollossa.
– Se, että oikeusasiamies on päätynyt vuonna 2005 johonkin tulkintaan, ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö tulkinta voisi uudessa tulkintatilanteessa muuttua, varsinkin jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet, sanoo valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen.
– Viime kädessä perustuslakivaliokunta ratkaisee, onko lakiesitys perustuslain mukainen, Ojanen sanoo HS:lle.