Suomalaisten liikkumattomuus on tikittävä aikapommi, jonka kustannukset lasketaan jo miljardeissa euroissa.
– Liikkumattomuuteen on yhteiskunnallinen näkökulma ja yksilöllinen näkökulma. Liikkumattomuus tuo mukanaan paljon kustannuksia yhteiskunnalle, mutta myös yksilön elämän laadun kannalta sen seuraukset ovat merkittävät, sanoo UKK-instituutin tutkija Päivi Kolu.
Kolu on ollut mukana tutkimuksessa, jonka UKK-instituutti on tehnyt yhteistyössä Jyväskylän yliopiston, Jyväskylän ammattikorkeakoulu Likesin ja Turun yliopiston Sydäntutkimuksen kanssa. Tutkimuksessa selvitettiin liikkumattomuuden kustannuksia kansantaloudelle. Ne ovat huimat.
Suomalaisten liikkumattomuus maksaa yhteiskunnalle vuodessa 3,2 miljardia euroa. Yksin kansansairaudet ja niiden hoito nielaisevat potista 1,4 miljardia euroa. Sairauksista suurin menoerä on kakkostyypin diabetes, jonka kustannukset vuositasolla ovat 391 miljoonaa euroa.
– 3,2 miljardista lähes 60 prosenttia eli noin 1,8 miljardia euroa syntyy tuloverojen menetyksistä ja maksetuista työttömyysturvaetuuksista. Liikkumattomuudella on hyvin kauaskantoisia seurauksia työurien näkökulmasta tarkasteltuna, Kolu sanoo.
– Yksilölle se tarkoittaa, että paljon liikkuvilla on parempi koulutustaso ja he kiinnittyvät paremmin työmarkkinoille. Yhteiskunnalle se tarkoittaa, että paljon liikkuvat tuovat suurempia verotuloja eikä heille tarvitse maksaa niin paljon työttömyystukia, hän jatkaa.
Liikuntaa vähemmän kuin ennen
Suomalaiset liikkuvat vähemmän kuin ennen. Suomalaisten liikkumattomuus näkyy jokaisessa ryhmässä lapsista vanhuksiin. Vain joka kolmas nuori liikkuu tarpeeksi. Tutkimustietoa aiheesta on kerätty 1970-luvulta lähtien.
– Huolestuttavaa on se, että liikkuminen vähenee dramaattisesti iän myötä. Lukiolaisten askelten määrä on vain puolet siitä, mitä se on seitsemänvuotiailla. Vastaavasti 80-vuotiailla askelten määrä on puolet lukiolaisten askelten määrästä, Päivi Kolu sanoo.
– Iäkkäiden kohdalla liikkumattomuus vaikuttaa toimintakykyyn ja siihen, että kotona ei arjessa selviydytä. Toivoisin, että nuoret ja työikäiset ymmärtäisivät, kuinka paljon omalla liikkumisellaan voi vaikuttaa työkykyyn ja arjessa jaksamiseen.
Syitä liikkumattomuudelle on monia. Kolun mukaan yksi suurimmista syistä on se, että työ ja sen luonne ovat muuttuneet. Fyysisistä töistä ollaan siirrytty asiantuntijatehtäviin, joissa liikkuminen on vähäisempää kuin aiemmin. Toinen suuri muutos on, ettei työmatkoja kuljeta enää entiseen tapaan kävellen tai pyöräillen. Suomalaisten arkiliikunta on vähentynyt.
”Poliitikot ymmärtävät euroja”
Päivi Kolu nostaa tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja masennuksen esille sairauksista, jotka nousevat tilastoista esille kakkostyypin diabeteksen ohella.
– Molemmat ovat sairauksia, jotka ovat yleistyneet huomattavasti. Viimeisimmän viiden vuoden aikana masennusdiagnoosit ovat lisääntyneet 58 prosentilla ja selkäkipudiagnoosit ovat yli tuplaantuneet. Ne ovat tulevaisuuden sairauksia, joista on syytä olla huolissaan, Kolu sanoo.
Ja ne ovat sairauksia, joita pystyy ehkäisemään liikunnalla.
Yksilöt ovat aina tienneet, miten liikkua, mutta eivät ole aina toimineet ohjeiden mukaan. UKK-instituutin koordinoima tutkimus on herättänyt myös päättäjät.
– Liikkumattomuudesta aiheutuvan hintalapun laskeminen on aiheuttanut vilkasta yhteiskunnallista keskustelua. Poliitikot ymmärtävät euroja, ja nyt nähdään, että liikkumiseen tehtävät panostukset eivät ole vain menoja vaan sijoitus tulevaisuuteen.
Suomalaiset liikkuvat nykyään vapaa-ajalla enemmän kuin aikaisemmin, mutta Kolun mukaan suomalaiset kaipaavat elämäänsä enemmän arkiliikuntaa. Kolulla on suomalaisille vanhemmille ja päättäjille viesti:
– Yksi oleellinen keino on se, että liikunnallinen elämäntapa pitää oppia jo nuorena. Vanhempien esimerkillä on suuri merkitys, sillä liikkuvista nuorista tulee todennäköisesti liikkuvia aikuisia. Liikunnallinen elämäntapa opitaan vanhempien ja kavereiden esimerkistä. Kuljetaan lyhyet matkat yhdessä kävelle tai pyöräillen, Kolu sanoo.
– Päättäjänä lisäisin enemmän maksullisia parkkipaikkoja, joka saisi ihmiset liikkumaan enemmän työ- ja opiskelupaikoille esimerkiksi pyörällä. Turvallinen ja kattava kevyen liikenteen verkosto on myös merkittävä asia, jolla pystytään lisäämään arkiliikuntaa.