Länsimaisen varastoista lähtivät ensimmäiset saksalaisvalmisteiset Leopard 2 taistelupanssarivaunut liikkeelle. Kuljettajien koulutus on jo käynnissä.
Heti leopardien telaketjujen jäljissä seurasi keskustelu modernien taisteluhävittäjien tarpeellisuudesta Ukrainan puolustuksessa.
Helmikuun puolivälissä kokoontunut Münchenin turvallisuuskonferenssi osoitti, miten monimutkaiset diplomaattisen ja poliittisen kissanhännän vedon päässä ratkaisut uusista aseista ukrainalle ovat.
Viivyttely nakertaa taisteluhenkeä
Ukrainan tilanteen ymmärtämistä edesauttaa, kun tarkastellaan tilannetta tavallisen ukrainalaisen sotilaan ja rintamamiehen perspektiivistä.
Ukrainan sodan veteraani Dmytro Finashin näkee asetoimitusten viivyttelyn heikentävän myös ukrainalaissotilaiden taistelutahtoa.
– Sotilaan näkökulmasta on vaikeaa lähteä sotaan ja taistella, kun ei tiedä yhtään, mitä tapahtuu sillä välin perheelle, vaimolle ja lapsille kotona, ilmahälytysten soidessa. Tämä huoli painaa sotilaan mieltä, pohtii Finashin.
– Koettakaapa ajatella asiaa – miltä sinusta tuntuisi, heräät aamulla varhain, lähdet töihin, suutelet vaimoasi ja lapsiasi, lähdet töihin ja sanot, että nähdään taas illalla.
Mutta odotettu kotiinpaluu ei välttämättä toteudukaan. Siellä missä oli ennen sotilaan ja hänen perheensä koti, siellä saattaa olla täysi kaaos. Koti on murskana ja perhe on hautautunut kuoliaaksi rauniokasojen alle.
– Tämä kauhistuttaa siviileitä, mutta herättää kauhua yhtä hyvin myös meissä sotilaissa. Sotilaiden täytyy kyetä keskittymään ja ajattelemaan sodankäyntiä ja taistelua vihollista vastaan. Sotilaiden täytyy kyetä ajattelemaan sitä, miten he parhaiten kykenevät puolustamaan maataan. He ovat valmiita antamaan henkensä maansa puolesta.
– Mutta heidän täytyy myös tuntea suurta huolta perheistään ja lapsistaan. Ja tämä tilanne heikentää väistämättä ukrainalaisten sotilaiden taisteluhenkeä.
Ukrainalainen rintamamies on vakuuttunut, että kyllä maailma tietää mitä aseita Ukrainaan pitää toimittaa ja mitä ukrainalaiset tarvitsevat.
– Meidän on vain ihan pakko kyetä lisäämään puolustustamme, sanoo sotaveteraani huolissaan.
Dmytro Finashin katsoo vakavana eteensä ja pyytää ymmärrystä sanomalleen.
– Sotilaana minä haluan uskoa, että perheeni on turvassa ja heillä on suojaa ja ruokaa. Ja nyt vallitsevissa olosuhteissa tästä on vaikeaa olla varma. Tästä syystä meillä ei ole paljoa aikaa odottaa.
Käsi jäi Luhanskiin
Finashin palveli sotilasuransa alkuaikoina Kiovan kansalliskaartissa. Sittemmin hän siirtyi kuuluisan kenraali Kulchytstkyin mukaan nimettyyn vapaaehtoiseen pataljoonaan, sen erikoisjoukkoihin.
Vuoden 2022 keväällä pataljoonan operoidessa Luhanskissa, muun muassa Popasnan ja Yakovlivkan seuduilla, Finashin sai pahan osuman venäläisestä sirpaleammuksesta.
– Minun oli pakko valita, menettäisinkö vasemman käsivarteni vai elämäni, toteaa Dmytro Finashin ykskantaan.
Tulivoima vastaan mobilisaatio
– Totta kai me pysymme lujina ja vahvoina ja taistelemme viimeiseen mieheen Ukrainan puolesta. Meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, vakuuttaa Finashin.
Venäjällä reservien mobilisointi on valtavasti suuremman luokan toimintaa kuin mihin Ukraina koskaan kykenee.
– Tästä syystä meillä täytyy olla etumatkaa aseistuksessa ja tulivoimassa. Ja teillä länsimailla, Ukrainan ulkomaisilla tukijoilla, teillä on juuri sitä, meiltä puuttuvaa tulivoimaa. Ja kun tämä puuttuva tulivoima saavutetaan, niin me kyllä työnnämme venäläiset, ihan omin voimin, takaisin vuonna 1991 voimassa olleiden rajojen taakse.
Finashin antaa sotilaan kunniasanan siitä, että kaikki Ukrainan armeijalle asetetut päämäärät voidaan saavuttaa.
– Se mitä tarvitsemme, on etumatka tulivoimassa, siinä se on.
Länsi on jo sekaantunut
Ukrainan asetoimituksista keskusteltaessa Naton jäsenmaat ja muut läntiset Ukrainan tukijamaat vetoavat usein siihen, että länsimaista ei saa tulla nyt käytävän sodan osapuolia.
– Nyt kun kaikki sanovat, että emme voi sallia Naton tai muun maailman suoraan sitoutuvan ja sekaantuvan tähän sotaan, niin tosiasiassa kaikki ovat jo nyt sitoutuneet ja mukana siinä, selkeyttää Finashin.
– Kaikkialta maailmasta tulevaa aseistusta käytetään ukrainalaisissa käsissä taistelussa Venäjää vastaan jo tälläkin hetkellä. Ja jos te nyt yrittäisitte tehdä tätä samaa – Ukrainan aseistamista ja tukemista – entistä enemmän ja hieman nopeammin, niin olen varma, että kaikki kyllä onnistuu hyvin.
Rintamamiehen ajatuksissa kangastelee se hetki, kun Venäjä saatetaan vastuuseen teoistaan. Ongelmana on, että Venäjä ei juuri kunnioita kansainvälisiä sopimuksia tai kansainvälistä lakia.
– Venäläiset eivät piittaa mistään inhimillisistä tai oikeudellisista normeista. Mutta yhteistyössä me saavutamme tavoitteemme ja sen jälkeen siirrymme ajattelemaan sitä, miten pistämme Venäjän kantamaan vastuunsa teoistaan.
– Tässä toivon vain tukea meille. Toivon, että voitte ajatella asiaa enemmän inhimillisistä lähtökohdista. Siten teille tulee helpommaksi ymmärtää, miksi me ukrainalaiset alinomaa puhumme tästä tukiasiasta.
Kansainvälinen julkisuus on sakeanaan synkkiä arvioita Ukrainan tulevaisuudesta. Ukrainan sanotaan jatkuvasti haluavat jotakin, vaikka tukijamaat ovat jo toimittaneet miljardikaupalla apua.
– Mutta kuin katsotte tätä asiaa ukrainalaisen rivimiehen ja sotilaan näkökulmasta, niin näette tilanteen aivan eri valossa, nyökyttelee Dmytro Finashin mietteliäästi.