Pekingissä alkaa sunnuntaina kommunistisen puolueen puoluekokous, jossa Xi Jinping valittaneen kolmannelle viisivuotiskaudelleen puolueen pääsihteerinä. Xin uudelleenvalinta näyttää käytännössä selvältä, mutta brittiläisen Chatham House -ajatushautomon Kiina-asiantuntijat Ben Bland ja Yu Jie nostavat tuoreessa artikkelissaan esiin viisi muuta merkittävää kysymystä, jotka saattavat osoittautua huomattavasti kiistanalaisemmiksi.
Niistä ensimmäinen on Kiinan moniulotteinen suhde markkinatalouteen tilanteessa, jossa maan talouden ennustetaan kasvavan muuta Aasiaa hitaammin ensi kertaa yli 30 vuoteen.
– Xin olisi kyettävä tarjoamaan maailman toiseksi suurimmalle taloudelle uusia reseptejä, ja hän varmaan viestii, että Kiinan kasvua vuosikymmeniä vauhdittaneesta markkinataloudesta on siirryttävä kohti hänen visiotaan ”yhteisestä vauraudesta”, Chatham Housen Aasian ja Tyynenmeren tutkimusohjelmaa johtava Bland ja johtava tutkija, tohtori Yu sanovat.
Xi pyrkinee määrittelemään taloudellisen edistyksen tavalla, jossa ei enää korosteta niinkään kovaa kasvua, vaan kykyä vastata pitkäaikaisiin haasteisiin, kuten demografiseen kehitykseen, sosiaaliseen eriarvoisuuteen ja korkeisiin asumiskustannuksiin.
Koronan kirous
Vaikka suurin osa maailmasta on avautunut ja oppinut elämään koronaviruksen kanssa, Kiina harjoittaa tutkijoiden mukaan yhä nollalinjaa, joka edellyttää toistuvia eristyksiä, tiukkoja liikkumisrajoituksia ja suljettuja rajoja. Tämä lähestymistapa on lisännyt taloudellisia paineita, pahentanut entisestään korkeaa nuorisotyöttömyyttä ja koetellut Kiinan nousevan keskiluokan kärsivällisyyttä.
Xi on heidän mukaansa puolustanut linjaa välttämättömänä haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten suojelemiseksi ja maan taloudellisen ja sosiaalisen vakauden turvaamiseksi. Puoluekokouksessa seurataan tarkoin viitteitä hänen asenteensa mahdollisesta pehmenemisestä tai vaihtoehtoisista keinoista pandemian hallintaan.
Ketkä Kiinaa johtavat?
Ennen valtaannousuaan Kiinan kommunistipuolue oli vuosikymmenten ajan maanalainen järjestö, ja uskollisena juurilleen se noudattaa edelleen varsin salamyhkäistä linjaa avainhenkilöidensä valintoihin liittyvissä kysymyksissä.
Tarkkailijat seuraavat Blandin ja Yun mukaan tiiviisti seitsenjäsenisen politbyroon nimityksiä, sillä kyseessä on tosiallisesti Kiinan ylin päätöksentekoelin. Nämä valinnat muokkaavat Kiinan tulevaa poliittista linjaa ja antavat viitteitä siitä, missä määrin Xi on onnistunut keskittämään valtaa omiin käsiinsä.
Kiinnostavia nimiä ovat heidän mukaansa etenkin Xin liittolaiset, kuten He Lifeng, joka johtaa tällä hetkellä maan keskeistä taloussuunnitteluorganisaatiota, ja merkittävän Hunanin maakunnan puoluesihteeri Zhang Qingwei.
– Xin keskeisten liittolaisten kohtalon seuraaminen kertoo myös siitä, kuinka pitkälle hän on onnistunut kumoamaan vuonna 2012 perimänsä kollektiivisen johtamisjärjestelmän ja miten laajasti kommunistipuolue tukee tätä keskitetympää otetta Kiinan hallitsemiseen, tutkijat toteavat.
Mitä tapahtuu Taiwanille?
Pekingin retoriikka suhteessa Taiwaniin on viime kuukausien aikana tuntuvasti koventunut. Siksi ulkopuoliset tarkkailijat seuraavat tutkijoiden mukaan erityisen herkällä korvalla sitä, millaisin vivahtein Xi ”kapinallista maakuntaa” puoluekokouksessa käsittelee. Hänen on aiemmin arvioitu harkitsevan jopa täysimittaista sotaa Taiwanin palauttamiseksi Kiinan yhteyteen.
– Taiwanin suhteet Yhdysvaltoihin, Japaniin ja Eurooppaan syvenevät. Onko merkkejä siitä, että Xin kärsivällisyys olisi loppumassa? Xi on pitänyt Taiwanin ”jälleenyhdistämistä” Kiinan kansallisen vireytymisen unelman kannalta olennaisena ja ehdottomasti nostanut panoksia siinä, mitä puolue kutsuu ”Taiwanin kysymykseksi”, Bland ja Yu pohtivat.
Omavarainen Kiina
Kiina pyrkii tutkijoiden mukaan yhä aktiivisemmin teknologiseen omavaraisuuteen, koska maan keskeiset vientimarkkinat heikkenevät ja geopoliittinen kilpailu Yhdysvaltojen kanssa kiristyy.
– Xi ajanee suurempaa omavaraisuutta strategisilla aloilla, mutta kun otetaan huomioon, että Kiina on perinteisesti tukeutunut yhteyksiin muun maailman kanssa innovoinnin tukemiseksi, miten pitkälle tämä pyrkimys ulottuu, he kysyvät.
Vastaus riippuu heidän mukaansa osin siitä, montako korkea-arvoista teknokraattia ja valtionyhtiöiden johtajaa puolueen keskuskomiteaan ja politbyroohon nostetaan.
– Toinen merkittävä tekijä on se, missä määrin Xi kykenee luomaan politiikkaa, joka sekä edistää oikeudenmukaisempaa kasvua että tukee hänen pyrkimyksiään parantaa kansallista turvallisuutta, he toteavat.