Blinejä kuulee toisinaan kutsuttavan tammikuun auringoksi. En tiedä, johtuuko tämä ihana lempinimi niiden pyöreän valoisasta ulkonäöstä, vaiko siitä, että blinien nauttimisen jälkeen vatsa on täynnä, olo onnellinen ja suupielissä kiiltää auringonkeltainen voi.
Suomeen blinit ovat tulleet idästä samaan aikaan, kun venäläisetkin, satoja vuosia sitten. Blinien nykyinen suosio Suomessa valtakunnallisine bliniviikkoineen on syntynyt vasta 1990-luvulla, jolloin ravintoloitsija Harisson Tuukkanen toi bliniviikot osaksi ravintolansa vuosikalenteria. Kiitokset siitä hänelle!
Blinien koko ja paksuus ovat muuttuneet pienestä ja paksusta suureen ja ohuen ohueen, jollaisina ne nykyisin Venäjällä tarjoillaan. Tuukkanen toi kuitenkin Suomeen sen vanhan tsaarinaikaisen eli pienen ja paksun blinin, eikä uudistunutta ohutta vehnälettuversiota.
Yhtä mieltä ollaan kuitenkin siitä, että blinien pitää olla pyöreitä, kullankeltaisia ja rapeita. Rapeus syntyy blineihin vain hetkeksi, kun ne paistetaan kuumalla pannulla kirkastetussa voissa. Pointti on, että vesi pitää saada haihtumaan voista pois.
Lue lisää blinien valmistuksesta ja ruoan historiasta kirjautumalla ilmaiseksi Verkkouutiset Plus-palveluun.