Väestöryhmien väliset erot kulttuuriosallistumisessa ovat kaventuneet.
Vaikka ylemmät toimihenkilöt käyvät kulttuuritilaisuuksissa enemmän kuin muut sosioekonomiset ryhmät, ja heillä on myös eniten kulttuuriharrastuksia, he eivät ole kymmenen viime vuoden aikana lisänneet kulttuurin harrastamista.
Sen sijaan maatalousyrittäjät, muut yrittäjät, tehdas- sekä jakelu- ja palvelutyöntekijät käyvät kulttuuritilaisuuksissa enemmän nyt kuin kymmenen vuotta sitten. He ovat myös lisänneet kulttuurin harrastamista: he soittavat, laulavat, näyttelevät, kirjoittavat kaunokirjallisia tekstejä sekä harrastavat kuvataiteita.
Tämä on virkistävän erisuuntainen signaali, kun aina toitotetaan, että vain korkeasti koulutetut ja korkeassa sosioekonomisessa asemassa olevat naiset ne Suomessa kulttuuria harrastavat.
Löydös sisältyy Suomen viralliseen tilastoon 2011 (Ajankäyttötutkimus, kulttuuriharrastukset 1981–2009), mutta sieltä sitä harva on löytänyt. Nyt se tuotiin esille Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiön Cuporen verkkojulkaisussa 26, Jutta Virolainen: Kulttuuriosallistumisen muuttuvat merkitykset.
Yleensä niistä julkaisuista on voinut odottaa pikemminkin tekstiä harrastamisen esteistä, joita tässä yhteiskunnassa on. Että valinnanmahdollisuuksia rajoittavat ja eriarvoisuutta aiheuttavat huonompiosaisilla kiire, sairaus tai vamma, sitovat kotityöt tai sitova ansiotyö sekä asuinpaikka eli tarjonnan niukkuus. Sekä tietenkin rahanpuute.
Milloinkahan loppuisi taidekentän ja etenkin kulttuurihallinnon vasemmistolaisten ikuinen valitusvirsi hallitsevan luokan taiteesta?
Kirjoittaja on Nykypäivän tuottaja spesialiteettinaan kulttuuri.