Juho Lallukka ei käynyt koulua, vaan oppi lukemaan ja kirjoittamaan koulunkäyneiden ystäviensä ja pitäjän pastorin avustuksella. Pojasta tulikin innokas lukija ja kulttuurin ystävä.
Katovuonna 1869 nuorimies Lallukka meni pitäjän räätälin oppiin, mutta keskeytti vuoden jälkeen ja lähti 1870 oppimaan kaupanalaa Käkisalmeen. Hän työskenteli kaupanpalvelijana ja myöhemmin myös kirjanpitäjänä Kanninin ja Kamrasinin kauppahuoneissa. Niissä hän oppi käytännössä kaupankäynnin aakkoset ja varmistui omasta elämänurastaan.
Vuoden 1877 epäonnisen, epäsäätyisen kosiomatkan jälkeen Lallukka palasi takaisin kotikyläänsä Räisälään ja perusti ensimmäisen oman maakauppansa Jääskeläisen kestikievarin riiheen.
Ensimmäinen oma yritys Räisälässä poiki työuran ohella Lallukalle myös perheen. Juho ja Jääskeläisen kievarin tytär Maria vihittiin 1878. Lallukan tukkukaupan taloudellisen perustan loi Marian perintöosuus Jääskeläisen kestikievarista.
Juho ja Maria Lallukka muuttivat Käkisalmeen ja perustivat sinne oman liikkeen. He asuivat ja työskentelivät Käkisalmessa vuoteen 1890, kunnes muuttivat Viipuriin, joka oli tuohon aikaan Suomen merkittävimpiä kauppakaupunkeja.
Ulkomaille suuntautuneen opintomatkan jälkeen Juho Lallukka perusti yhdessä Jaakko Häklin ja Wilhelm Paischeffin kanssa tukkuliikkeen Häkli, Lallukka ja Kumpp., joka kehittyi pian tunnetuksi suuryritykseksi.
Lallukka oli lapsuudessaan ihaillut kotikylänsä vaurauden symbolia, Sutkan hovia. Vaurastuttuaan kauppiasurallaan hän hankki omistukseensa Räisälän ja Pudorian hovit Räisälästä, Liimatan kartanon Viipurin lähistöltä sekä muutaman muun maatilan. Lopulta 1912 Lallukan maaomaisuus oli jo yli 3 000 hehtaaria.
Nuorena alkanut kulttuuriharrastus jatkui koko Lallukan elämän. Hän osallistui väsymättömästi kulttuuririentoihin ja yhdistystoimintaan ja rahoitti niitä. Lallukka oli aktiivinen myös kansansivistyksen sekä näyttämötaiteen alalla.
Kaikki, mikä tähtäsi suomalaisen sivistyksen kohottamiseen, oli tukemisen arvoista. Suomalaiskansallinen herääminen tarkoitti myös vankkaa oivallusta siitä, kuinka tärkeää sivistys on pienelle kansalle.
Lue myös: Räätälin oppipojasta kauppaneuvokseksi – nyt taidemesenaatin työlle etsitään jatkajia