”Hämmästystä ja paheksuntaa. Sitä on aiheuttanut ulkoministeriön säästöpäätös jättää itsenäisyyspäivän vastaanotot järjestämättä Suomen suurlähetystöissä maailmalla”, kirjoittaa professori Jarmo Virmavirta Suomen Kuvalehdessä.
Hän muistuttaa, että siinä missä kansallispäivää vietetään yleensä jonkin kansallisesti merkittävän tapahtuman muistoksi, itsenäisyyspäivän ja itsenäisyyden juhlinnan vuoksi on taisteltu.
Virmavirta kertoo osallistuneensa suurlähetystöjen itsenäisyyspäivän vastaanottoihin ainakin Moskovassa, Tallinnassa, Nikosiassa, New Yorkissa ja Buenos Airesissa.
Hän mainitsee käytännön esimerkin juhlien merkityksestä Moskovassa vuodelta 1992.
Tuolloin suurlähettiläs Heikki Talvitie sai tunnetun venäläispoliitikon Vladimir Žirinovskin avustajalta puhelinsoiton, jossa hänen jäämistään ilman kutsua ihmeteltiin. Žirinovski oli muutamaa päivää aiemmin antanut julkisuuteen lausunnon, ettei liiemmin kunnioita Suomen itsenäisyyttä.
Kun asiasta mainittiin avustajalle, sama henkilö soitti tunnin päästä kertoen Žirinovskin kunnioittavan Suomen itsenäisyyttä.
”Kun Žirinovski sitten saapui, kumarsi hän syvään portaiden päässä ja kameroiden edessä sekä lausui ”kunnioitan Suomen itsenäisyyttä”. Televisiohaastattelussa hän toisti samaa asiaa”, Virmavirta muistaa.
Professori muistuttaa, että itsenäisyysjuhliin on usein osallistunut edustustojen väen lisäksi ulkosuomalaisia eri yhteiskuntaluokista. Tämä laajentaa yhteyksiä pelkkiä diplomaattipiirejä enemmän.
”Itsenäisyyttä, ei pelkkää kansallispäivää, juhlivalla Suomella olisi oivallinen tilaisuus antaa itsestään maailmalla positiivinen kuva suomalaiskansallisen pessimismin sijasta. Ja kertoa, mikä itsenäisyyden ydin on. Siinä ulkosuomalaiset ovat hyvä väline.”