Ministeri Kai Mykkänen (kok.) vieraili Tansaniassa ja Keniassa matkalla, jossa mukana oli Suomesta 24 yritystä ja järjestöä.
Verkkouutisille matkalta kirjoittanut Mykkänen kertoo tapaamisia olleen 16 ja puheita 12. Lisäksi oli tutustumisia kehitysapukohteisiin ja ”sparrailua firmojen kanssa”.
Kai Mykkänen kertoo pohtineensa, onko Afrikka tekemässä taloudessa ”kiinat”. Vastaus on kyllä ja ei.
– Kyllä – jos katsoo, miten vaikkapa Taaleritehtaan paikallinen kumppanirahasto CYTONN on reilussa vuodessa kerännyt ja sijoittanut yli 700 miljoonaa euroa kiinteistöhankkeisiin Itä-Afrikassa, Kai Mykkänen toteaa.
– Kyllä jos katsoo, miten Nairobin liikenteen vallannut Uber sai vuodessa vastaansa paikalliset appi-sovellukset, jotka ovat työntäneet sen ahtaalle. Kyllä, jos katsoo, miten teitä, ratoja ja satamia rakennetaan Keniassa.
– Kyllä, siinäkin mielessä, että Nairobin suurin slummi, noin 700 000 ihmisen Kibera vaikutti rehellisesti sanottuna jo paljon siedettävämmältä kuin pelkäsin: ihmisillä oli puhtaat vaatteet, lapset kylläisen oloisia, monissa röttelöissä pilkisti Mpesan ”toimisto” (tekstiviestipohjainen maksujärjestelmä joka on liittänyt suurimman osan itäafrikkalaisista ensimmäistä kertaa pankkimaailmaan; kiitos tekstiviestin kehittäjille Saloon…).
Mykkänen kertoo, että ”vaikka tulimme Kiberaan poliisivedossa pillit soiden ja maalasin perheväkivallan vastaista maalausta muuriin yhdessä kymmenien lasten kanssa, niskaamme ei rynninyt tuhansia kerjäläisiä ja kenialaiset rynkkymiehet vaikuttivat enemmän tylsistyneiltä kuin hermostuneilta”.
– Ja kyllä jos katsoo tilastoja: Itä-Afrikan taloudet kasvavat 7-8 prosenttia vuodessa, kun länsi matelee 1-2 prosentin luvuissa. 80 prosentilla itäafrikkalaisista on kännykkä. Koko Afrikan kasvuluvut ovat hidastuneet mineraalihintojen romahdettua, mutta Itä-Afrikassa tällä ei ole ollut ratkaisevaa vaikutusta.
Lähtökohta toinen
”Ei” tulee vastaukseksi kuitenkin Kai Mykkäsen mukaan siinä mielessä, että lähtökohta on koko väestön tasolla vertaillen niin toinen kuin Kiinassa.
– Keniassa alle puolella ihmisistä on vesijohto kotona, vaikka oikeus siihen on perustuslaissa. Erittäin dynaaminen, tukemamme Water Trust Fundin toimitusjohtaja sanoi Minnesotaan opiskelemaan siirryttyään ihmetelleensä, että mitä joku tarkoitti kertoessaan laulavansa suihkussa – itse hän oli tottunut peseytymään vesipussillisella eikä siinä ehdi laulaa…, Mykkänen kirjoittaa.
– Tansaniassa alle viidenneksellä on sähköt kotona. Molemmissa maissa yli kaksi kolmasosaa väestöstä duunaa edelleen kuokan kanssa maaplänttiä ja that’s it.
Ministeri aprikoi, että fyysiset tekijät voivat muuttua nopeasti, kun bisnes Afrikan kaupungeissa lähtee tuottamaan rahaa.
– Ja siinä on momentumia. Miksi juuri nyt? Ehkä siksi, että molemmissa maissa on nyt tehty eliitin sukupolvenvaihdos ja laajennus: niin sanottu first generation eli vapaustaistelijat omintakeisine, vailla koulutusta olevalla eliitillä toteutetuille ideoilla ovat korvautuneet seuraavalla sukupolvella, jossa eliitti on pääosin koulutettu jenkeissä tai Euroopassa ja ymmärtää markkinatalouden sekä investointivirtojen logiikan.
Suurin osa ministereistä, keskuspankkijohtajista ja kabinettipäälliköistä vaikutti hänen mukaansa niin fiksuilta ja kansainvälisiltä, että ”välillä pelkään Suomen hallituksen jäävän tasossa jälkeen”.
– Mutta suuren loikan tartunta Kiinan satoihin pikkukaupunkeihinkin saattoi edellyttää sitä, että itsetunto toimia rahataloudessa oli kuitenkin juurtunut myös pikkukaupunkeihin jo vuosisatojen ajan. Tässä suhteessa suuri haaste on pysyykö köyhä enemmistö mitenkään mukana muutoksessa – muuten kuin että liikaväestö muuttaa Nairobin slummeihin keräämään talouden tuottamaa jätettä. Kirjaimellisesti.
Miksi häviö Tanskalle?
Matkalla mukana olleet suomalaisfirmat toimivat pääosin energian ja veden piirissä tai olivat arkkitehtejä ja metsäkonsultteja.
– Team Finland -järjestelmää ja vienninedistämismatkoja epäillään ja niin pitääkin. Koitin tällä reissulla käyttää erityisen paljon aikaa aikaisiin aamutapaamisiin ja hyvään loppu-wrap uppiin firmojen ja tiimimme kanssa siitä, mikä toimii ja missä mättää, Kai Mykkänen kirjoittaa.
– Näissä maissa ministeritapaamiset ovat usein se välttämätön ensimmäinen askel päästä riittävän korkealle toimeenpanevan hankintapäällikön paperipinossa. Yritän aina tapaamisissa vääntää yhteisen käsityksen siitä, mitkä ja keiden kesken ovat seuraavat stepit niissä liideissä, jotka isäntiä selvästi alkavat kiinnostaa.
Yhtään diiliä Alppien eteläpuolelle ei ministerin mukaan klousata puhelimella saati maililla.
– Jos pieni yritys haluaa kunnolla jalansijaa Afrikassa, siihen täytyy keskimäärin uhrata seuraavan vuoden liikevoitto. Ja miksipä sen tekisi jos liidejä on muuallakin ja kaikki on epävarmaa? Siinä yksi ydinongelma väittäisin.
– Mutta kaikilla on hyvä tahto löytää tapa jolla voimme auttaa enemmän Team Finland -puolelta alentamaan kansainvälistymisen kynnystä. Vuoden päästä meidän on oltava tässä pidemmällä.
Mykkänen kertoo matkaseurueen miettineen, miksi Suomen bisnespresenssi Afrikassa on ohut verrattuna esimerkiksi tanskalaisiin.
– Miksi meillä on kovin vähän Pentti Keskitalon kaltaisia hullunrohkeita yrittäjiä, jotka innostuvat perustamaan lääketehtaan Keniaan, junailevat sinne vanhoja laitteita, eivät väsy puskemaan pohjoismaista työn luotettavuutta lannistavissa oloissakaan ja saavat Itä-Afrikan ainoan WHO-sertifioidun lääketuotannon toimimaan?
– Ehkä kaikki tällaiset suomalaiset ovat Venäjällä. Siellähän meitä oli omana Pietarin aikananikin yli kymmenen kertaa enemmän kuin tanskalaisia. Ja tällä reissulla kuulluista toimintaympäristön haasteista tuli usein mieleen pitkäaikaisten yrittäjäpersoonien tarinat Pietarissa.