– Tällöin siitä tulisi myös osa julkista sektoria ja se joutuisi myös osaksi EU:n finanssipoliittista koordinaatiota ja ohjausta, Kiander varoittaa blokissaan.
Tällöin eläkevarat voitaisiin nähdä myös keinoksi vähentää julkista velkaa. Lisäksi julkisen sektorin säästöpaineet kohdistuisivat suoremmin eläkkeisiin eikä eläketurvalla olisi enää samanlaista perustuslain suojaa kuin nykyisin.
Kianderin mukaan keskitetty valtiollinen työeläkelaitos joutuisi todennäköisesti kilpailuttamaan eläkevarojen hoidon kansainvälisten varainhoitajien kesken.
– On helppo kuvitella, että joko EU:n kilpailuoikeuden vuoksi tai siksi, että kansallisen eläkemonopolin olisi siihen väistämättä kohdistuvan julkisuuden paineissa hyvin vaikea tehdä mitään itsenäisiä sijoituspäätöksiä.
– Sijoittaminen kotimaisiin kohteisiin samoin kuin aktiivisen omistajapolitiikan harjoittaminen tulisivat lähes mahdottomiksi tehtäviksi. Valtion omistajaohjauksen kohtaamat haasteet ovat tarjonneet tästä runsaasti esimerkkejä.
– Lopputuloksena olisi sijoitusstrategia, jossa eläkerahat hajautetaan ulkomaisiin sijoituskohteisiin. Samalla suomalaiset suuryhtiöt joutuisivat mitä luultavimmin ulkomaiseen määräysvaltaan, koska korvaavia kotimaisia omistajatahoja ei ole.
