Kokoomuksen eduskuntaryhmä aloitti maanantaina kesäkokouksensa Hyvinkäällä. Ryhmäjohtaja Arto Satonen arvosteli avauspuheessaan opetusministeri Krista Kiurua (sd.) todeten, että ”opetusministerin johdolla valmisteltu esitys oppivelvollisuusiän nostamiseksi ei valitettavasti täytä hyvän valmistelun kriteereitä. On edelleen epävarmaa, pystytäänkö esitys toteuttamaan sovitulla 15 miljoonan euron sijoituksella”.
– Sekä taloudellisesti että yhteiskunnallisesti merkittävää hanketta ollaan viemässä eteenpäin ilman varmuutta siitä, mitkä sen todelliset kustannukset ovat. Suunta on huolestuttava, Arto Satonen sanoi.
– Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää välttämättömänä, että oppivelvollisuusiän nostamisesta teetätetään ulkopuolinen selvitys uudistuksen todellisista kustannuksista hallitusohjelmaneuvotteluissa sovitulla tavalla, jotta uudistuksen kustannuksista saadaan asiantunteva varmuus. Hutilointiin näin suurissa uudistuksissa ei ole varaa.
Satosen mukaan myös ”valtiovarainministerin esittämät leikkaukset tutkimuksen ja yliopistojen rahoitukseen sekä opettajien täydennyskoulutukseen uhkaavat rapauttaa pohjaa uudelta kasvulta, joka nimenomaan perustuu osaamiselle, tutkimukselle ja uusille innovaatioille”.
Työaikaa voi pidentää
Ryhmäpuheenjohtajan mukaan julkisen talouden tervehdyttämiseksi hallituksen on pidettävä kiinni rakennepaketin laittamisesta toimeen kokonaisuudessaan.
– Mikäli tavoite ei näytä toteutuvan, hallituksen on oltava valmis tekemään täydentäviä esityksiä uusiksi rakennetoimiksi tai esimerkiksi kuntien tehtävien ja normien purkamiseksi. Rakennepaketin ja kuntien normipurulle asetetuista tavoitteista ei pidä tinkiä. Kestävyysvajeen taittaminen edellyttää myös eläkeratkaisua, joka on mittasuhteiltaan oikea, Arto Satonen sanoi.
Satosen mukaan ”olemme kiistatta tilanteessa, jossa meidän täytyy kysyä, voimmeko jatkaa noiden aikojen (1990-luvun) rakenteilla. Mikä on yhteiskunnan tehtävä ja mikä on yksilön vastuu? Ovatko julkiset menomme ja yhteiskunnan vastuut suhteutettu viime vuosien ja lähitulevaisuuden menestyksen tasolle?”.
Hänen mukaansa työn hintakilpailukykyä on parannettava, mutta ”palkkoja ei voida alentaa, koska monissa kodeissa ollaan jo nyt tiukilla ja kotimainen ostovoima turvaa palvelualojen työpaikat. Työaikaa sen sijaan voidaan maltillisesti pidentää”.
– Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin kahdeksan tunnin työpäivällä ja 40 viikkotunnilla. Tällä hetkellä työaika on 37,5 tuntia. Miten pitkää työviikkoa meillä on nykyään varaa tehdä, kun globaali kilpailu haastaa meidät kovemmin kuin koskaan, hän kysyi.
– Kun muu maailma on edennyt ruukkiajasta digiaikaan, voimmeko oikeasti olettaa, että työ ei muuttuisi? Että lakejamme ja asenteitamme ei tarvitsisi päivittää uuteen aikaan?
Arto Satosen mukaan ”ilman talouskasvua on edessä ennen pitkää hallitsematon palvelujen alasajo, jolloin heikoimmassa asemassa olevat kärsivät eniten. Viime kädessä suomalaisen työn kilpailukyvyn puolustaminen on heikoimmista huolehtimista. Koska suomalainen työ ei tällä hetkellä ole riittävän kilpailukykyistä, tarvitaan hyvinvointiyhteiskunnan pelastustalkoot”.
