Verkkouutiset

Venäjän Zapad-harjoituksiin voi osallistua 10 kertaa ilmoitettua enemmän joukkoja – Suomen lähellä ajetaan jo asemiin

Ruotsi ja Venäjä järjestävät tänä syksynä suurimmat sotaharjoituksensa vuosikausiin.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Itämerellä on kohta ruuhkaa.

Venäjän läntinen sotilaspiiri polkaisee syyskuun puolivälissä käyntiin jättimäiset Zapad (länsi) -sotaharjoituksensa. Yhdessä valkovenäläisten joukkojen kanssa suoritettavat harjoitukset ulottuvat Barentsinmereltä Itämerelle saakka.

Ruotsi järjestää samanaikaisesti Zapadin kanssa Aurora 17 -sotaharjoituksen. Se on suurin ruotsalaisharjoitus pariinkymmeneen vuoteen. Auroraan osallistuu noin 19 000 ruotsalaissotilasta ja joukkoja Tanskasta, Virosta, Suomesta, Ranskasta, Liettuasta, Norjasta ja Yhdysvalloista. Suomesta Auroraan lähtee joukkoja kaikista puolustushaaroista. Samanaikaisesti on käynnissä vielä syyskuun 8. päivänä alkava Itämeren monikansallinen Northern Coasts -merisotaharjoitus.

– Silloin Itämerellä on kyllä liikennettä, puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) toteaa Verkkouutisille.

Ministerin mukaan harjoituksia seurataan kyllä Suomessa. Venäjän valmistautuminen Zapad-harjoituksiin näkyy Suomen lähialueilla jo nyt ”asemiin ajamisena”. Harjoituksia edeltävät myös tyypillisesti erilaiset nopeat valmiustarkastukset venäläisissä sotilaskohteissa.

Mediassa on maalattu jos jonkinlaista uhkakuvaa harjoituksista. Eskalaation riskiä kuvataan korkeaksi. Jussi Niinistö toppuuttelee huolia. Hänen mukaansa tiiviin harjoitussyksyn riskit liittyvät lähinnä mahdollisiin väärinymmärryksiin tai onnettomuuksiin. Niiden todennäköisyys on tavallista korkeampi, kun samalla alueella operoi runsaasti joukkoja eri maista.

– Uskon, että nämä kaikki harjoituksiin osallistuvat maat haluavat viedä harjoitukset kunnialla läpi ilman mitään ongelmia, joista voisi koitua eskalaation vaara. Vaikea nähdä, että kukaan erityisesti provosoisi harjoittelua. Kaikkien puolustusvoimien tehtävänä on harjoitella. Vastaavasti osapuolet haluavat kuitenkin myös seurata, mitä toisten harjoituksissa tapahtuu. Siinä voi piillä väärinymmärryksen vaara, ministeri toteaa.

Infosotaa

Neljän vuoden välein järjestettäviin Zapad-harjoituksiin osallistuu virallisen venäläisilmoituksen mukaan 12 700 sotilasta. Todellinen määrä voi puolustusministeri Jussi Niinistön mukaan kuitenkin olla jopa kymmenkertainen, koska joukkoja on jaettu samanaikaisiin rinnakkaisharjoituksiin.

Valko-Venäjän strategisen ja ulkopoliittisen tutkimuksen keskuksen johtaja Arseni Sivitski kertoi Verkkouutisille heinäkuun alussa, että joukkojen kokonaisvahvuus voi nousta yli 150 000 sotilaaseen.

Arseni Sivitskin mukaan tänä vuonna aiotaan yhdistää vuosien 2009 ja 2013 Zapad-harjoitusten skenaarioita. Myös taktisten ydinaseiden käyttöä todennäköisesti harjoitellaan.

Zapad 2009 ja 2013 -harjoituksissa harjoiteltiin tiettävästi nopeaa iskua Puolaan ja Baltian maihin. Niissä suoritettiin myös simuloituja paikallisia ydiniskuja. Ladoga 2009 ja Ladoga 2012 -sotaharjoituksissa myös Suomen raja kuului kuvitteelliseen etulinjaan.

Miksi tällaisia jättiharjoituksia järjestetään?

– Tässä ajetaan kahta raidetta. Yksi on sotilaallisen suorituskyvyn kehittäminen. Isot harjoitukset ovat paras tapa testata omaa järjestelmää ja harjoittaa sitä eri tilanteisiin. Sillä haetaan taatusti oman sotilaallisen valmiuden parantamista. Toisaalta, kun joukkoja on paljon liikkeellä, voidaan sitä käyttää informaatiosotaan ja oman sanoman vahvistamiseen, prikaatikenraali Pekka Toveri sanoo Verkkouutisille.

Toveri toimii Suomen puolustusvoimien puolustus-, maa-, meri- ja ilmavoima-asiamiehenä Washingtonissa. Hän huomauttaa lännen toimivan samalla tavalla ja viittaa esimerkkinä Ruotsin Auroraan ja Naton viimeaikaisiin harjoituksiin Euroopassa.

– Sanoma on se, että me olemme valmiita puolustamaan omaa aluettamme, me harjoittelemme sitä ja me osoitamme sitä kykyä, Toveri summaa läntistä ajattelua.

Poikkeuksellinen valmius

Krimin valtaaminen vuonna 2014 ja sen jälkeinen sota Ukrainassa on johtanut kierteeseen jossa sotilaallinen valmius on kasvanut niin idässä kuin lännessäkin. Tämä on näkynyt myös Suomessa. Täällä on panostettu muun muassa asevelvollisiin ja käytöstä poistuvien suorituskykyjen korvaamiseen sekä kehitetty tiedustelu- ja kyberpuolustuskykyjä. Lainsäädäntöön on tehty valmiutta parantavia muutoksia ja myös sodanajan joukkojen määrää nostetaan. Puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa on syvennetty urakalla.

Prikaatikenraali Pekka Toveri ei usko, että vallitseva poikkeuksellisen korkea sotilaallisen valmiuden tila lähtisi lientymään ainakaan lyhyellä aikavälillä. Venäjä nousee hänen mukaansa usein esiin amerikkalaisissa puolustuspiireissä. Amerikkalaisnäkökulmasta Venäjä on haaste.

Toveri huomauttaa Venäjän ottaneen viime aikoina käyttöön runsaasti niin kutsuttuja A2/AD-kykyjä (anti access, area denial). Niillä viitataan esimerkiksi pitkän kantaman meri- ja ilmatorjuntaohjusjärjestelmiin, sekä liikuteltavien ballististen Iskander-ohjusten kaltaisiin aseisiin. Venäläiskalusto on Toverin mukaan sillä tasolla, että Venäjä voisi haastaa A2/AD-kyvyillään tarvittaessa myös Yhdysvaltoja.

– Näillä voidaan luoda eräänlainen kupla, ja estää esimerkiksi joukkojen siirtoja, Pekka Toveri toteaa.

Itämerellä Venäjä on pyrkinyt kehittämään tällaisia kykyjä erityisesti Kaliningradin alueella.

Toveri kuitenkin teroittaa, että Yhdysvaltojen korkeimmassa sotilasjohdossa ollaan sitä mieltä, ettei ole kenenkään etu, jos maailman kaksi johtavaa ydinasevaltiota ovat huonoissa väleissä.

– Samaan aikaan sanotaan myös, ettei Venäjän toimia Krimillä tai Itä-Ukrainassa hyväksytä ja että Minskin rauhansopimusta on noudatettava. Nämä ongelmat olisi siis ratkaistava ennen kuin voidaan palata normaaleihin suhteisiin, Toveri arvioi.

Hänen mukaansa suuri vaara on, että Ukrainan sodasta muodostuu taas yksi jäätynyt konflikti, joka ei etene suuntaan tai toiseen.

Puolustusministeri Jussi Niinistö on samoilla linjoilla. Hän ei usko lientymiseen ainakaan lyhyellä aikavälillä. Tilanteen lukkona on Niinistönkin mukaan Ukraina ja Krim. Vallatun niemimaan palauttamista Ukrainalle puolustusministeri ei pidä mahdollisena ainakaan omana elinaikanaan.

Kannattaako suomalaisten olla huolissaan Itämeren tilanteesta?

– Huolissaan ei pidä olla niin kauan, kun puolustuksesta pidetään huolta. Huolissaan pitäisi olla, jos mitään toimenpiteitä ei tehtäisi ja Suomen valtiojohto toimisi toisin kuin valtiot tässä Itämeren alueella toimivat. Jos me emme huolehdi puolustuksestamme, silloin on syytä huoleen, Jussi Niinistö vastaa.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)