Kadonneiden suomalaisten kohtaloista kerrotaan tutkija, dosentti Juha Pohjosen tänään julkaistavassa teoksessa Sodan ja rauhan rajalla – Välirauhan uhrit 1940–1941.
Epämääräisyyden vuoksi rajalle vetäytyneet suomalaiset ja sinne edenneet venäläiset harhailivat puolin ja toisin. Harhailijoita palautettiin takaisin omille puolilleen.
Maalis-huhtikuun vaihteessa tilanne jostakin syystä muuttui. Neuvostoliiton puolelle harhautuneiden lisäksi suomalaisia siviilejä ja sotilaita alettiin siepata selkeästi Suomen puolelta.
– Huhtikuussa rajan läheisyydessä oli hengenvaarallista liikkua. Pahimpia paikkoja olivat Tohmajärvi, Uukuniemi ja Ilomantsi, Pohjonen kertoi.
Sodan päättymisen ja rajankäynnin aikana rajaseudulta siepattiin 212 suomalaista, suurin osa Suomen puolelta. Heistä 170 oli siviilejä.
Siepatuista palautettiin 79, loput 133 katosivat tai tapettiin.
Sieppaukset alkoivat laantua heinäkuun jälkeen, kun raja oli saatu merkityksi.
– Kaikki rajan yli harhautuneet tulkittiin vakoilijoiksi. Kahdeksan vuotta vankeutta oli normi rangaistus, Pohjonen sanoi.
Vankeusrangaistus suoritettiin jollakin pahamaineisen Gulagin karulla vankileirillä. Sieltä harva palasi.