Sivistysvaliokunnan mietintö tekijänoikeuslaista valmistui eilen tiistaina. Valiokunta puoltaa hallituksen esitystä siirtovelvoitteen alaisesta edelleen lähettämisestä maksettavista tekijänoikeuskorvauksista.
Siirtovelvoite eli niin sanottu must carry -sääntely tarkoittaa sitä, että kaapelitelevisioverkossa verkkopalvelua tarjoavat ovat velvollisia välittämään verkossaan tiettyjen valtakunnallisten yleiskanavien ohjelmaa. Tekijänoikeuskorvaus on kaapelioperaattoreille uusi kuluerä, koska korvausta ei ole aikaisemmin peritty. Siirtovelvoite koskee myös yhteisantennitalouksia.
Tekijänoikeuslakiin ehdotetaan palautettavaksi säännökset korvausoikeudesta siirtovelvoitteen alaisiin ohjelmiin sisältyvien teosten sekä esittävien taiteilijoiden elävien esitysten ja äänitallenteiden edelleen lähettämisestä.
Sivistysvaliokunta korostaa mietinnössään, että säädettäessä esityksessä tarkoitetusta korvausoikeudesta on lähtökohtana oltava yleinen tekijänoikeuslain soveltamisen periaate, jonka mukaan korvauksesta vastaa se, joka käyttää teosta tekijänoikeudellisesti merkityksellisellä tavalla. Korvauksen maksamisesta on näin ollen vastuussa lähtökohtaisesti edelleen lähettäjä. Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että säännös on tältä osin selvä ja yksiselitteinen, jotta varmistetaan tarvittavien oikeuksien hankinta ja korvausten maksaminen asianmukaisella tavalla.
Pykälät muotoiltu kummallisesti
Perustuslakivaliokunta korosti lausunnossaan, että kahteen kertaan maksettavaan korvaukseen ei ole EU-oikeudellista perustetta eikä se ole Suomen perustuslain kannalta hyväksyttävää. Oikeudenhaltija ei siis ole oikeutettu korvaukseen sekä televisioyritykseltä että kaapelioperaattorilta. Perustuslakivaliokunta asetti tämän mahdollisuuden estämisen edellytykseksi sille, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Sivistysvaliokunta on muuttanut lakiehdotusta siten, että edelleen lähettämistä koskevista tekijänoikeuksista ei jouduta maksamaan kahteen kertaa, mutta vain jos operaattori näyttää, että televisioyritys on ostanut oikeudet lähetysoikeuksien hankinnan yhteydessä.
Sivistysvaliokunnan tapa ottaa perustuslakivaliokunnan vaatima muutos huomioon pykälätekstissä herättää operaattoreita edustavassa FiComissa ihmetystä.
– Minun on vaikea nähdä, miten se käytännössä toimii, koska sopimuksissa on tyypillisesti salassapitosäännöksiä, eikä televisioyritys välttämättä voi kertoa operaattorille, mitä oikeuksia lähetykseen on jo ostettu, FiComin lakimies Jussi Mäkinen sanoo.
Hän huomauttaa, että lisäksi sivistysvaliokunta kumoaa hallituksen esityksen perustelut siltä osin kuin niillä pyrittiin selkeyttämään oikeuksien hankintaa kaapelilähettämiseen. Hallituksen esityksessä pyrittiin selkeyttämään sitä, että kaapeliverkkojen osalta oikeudet voitaisiin ostaa samalla muiden lähetysmuotojen kanssa.
Lähtökohtaisesti televisioyhtiöt ovat ostaneet kattavasti oikeudet lähetyksiä varten, mutta jos tästä ei saada riittävää näyttöä salassapitovaatimusten vuoksi, lankeaa lasku kaapelioperaattorille, joilla on velvollisuus lähettää ohjelmaa. Operaattorit eivät siis voi itse vaikuttaa mahdollisesti niille aiheutuviin kustannuksiin eivätkä toisaalta tietää, mistä on jo maksettu korvaukset.
Miljoonien kustannukset
Laskun operaattorille voisi lähettää tekijänoikeusjärjestö Kopiosto. Kustannusvaikutukset eivät ole vielä tiedossa.
– Kyllähän ne tulevat olemaan useita miljoonia euroja operaattoreille todennäköisesti, Mäkinen sanoo.
Kustannukset voivat valua kuluttajien maksettavaksi. Myös yhteisantennitalouksille, kuten rivitaloyhtiöille tai pienkerrostaloyhtiöille, voidaan lähettää lasku niistä sisällöistä, joista tv-yhtiö ei ole maksanut oikeuksia.
Sivistysvaliokunta korosti lausunnossaan yhteisten sopimuskäytäntöjen kehittämisen merkitystä siten, että kaikki osapuolet ovat sopimusten liikesalaisuuksia koskevista salassapitoehdoista ynnä muista ehdoista huolimatta riittävässä määrin tietoisia sovituista ja mahdollisesti maksetuista korvauksista, jotta korvauksia ei myöskään vahingossa makseta tarpeettomasti kahteen kertaan. Sivistysvaliokunta piti tärkeänä, että kaikki neuvotteluosapuolet pyrkivät mahdollisimman pikaisesti muotoilemaan yhteisiä sopimusmenettelyjä.
Mäkinen pohtii, onko asianmukaista, että valiokunta patistaa markkinatoimijoita muuttamaan toimintatapojaan.
– Se on sopimusvapauden piiriin kuuluva asia. Oikeusvaltiossa sopimuspuolilla on oikeus ja perusteltu tarvekin tehdä tiettyjä salassapitoa edellyttäviä klausuuleja sopimuksiin, Mäkinen toteaa.
Hänen mielestään haaste heitetään markkinatoimijoille, vaikka haasteet olisivat olleet asianmukaisella ja hyvin valmistellulla lainsäädännöllä täysin selvitettävissä. Mäkinen ei ole vakuuttunut että ehdotetulla pykälämuotoilulla päästään sellaiseen lopputulokseen, mitä perustuslakivaliokunta edellytti.
Sivistysvaliokunnan mietintö on pohjana, kun eduskunnan täysistunto äänestää laista. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan keväällä 2015.
