Torstaina julkistettu valtioneuvoston puolustusselonteko saa kenraalimajuri Karlis Neretnieksiltä tunnustusta selkeydestä, realistisista uhkakuvista ja onnistuneista toimenpide-ehdotuksista uhkien torjumiseksi.
– Kuvaus tulevasta – tai pikemminkin vallitsevasta – toimintaympäristöstä on mielestäni hyvä, hän sanoo Verkkouutisille.
Kenraalimajuri Neretnieks on Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun entinen rehtori ja kuninkaallisen sotatieteellisen akatemian jäsen.
– Selonteossa nousevat esiin sekä yhä vakavampi kyberuhka että mahdollista hyökkäystä edeltävän ennakkovaroitusajan jääminen kenties hyvinkin lyhyeksi. Tämä myös heijastuu useissa juuri näihin uhkiin liittyvissä toimenpide-ehdotuksissa.
Neretnieks kiinnittää huomiota myös siihen, että selonteon mukaan Itämeren alueella syntyvä konflikti saattaisi katkaista merkittävän osan Suomen ulkomaankaupasta riippumatta siitä, joutuuko Suomi itse konfliktin osapuoleksi vai ei.
– Tämä on tapa todeta epäsuorasti, että Suomi tarvitsee Ruotsin ja Naton kykyä pelotteen luomiseen ja sitä kautta niiden edellytyksiin osaltaan ylläpitää Itämeren alueellista vakautta.
”Suomi taistelisi olemassaolostaan”
Neretnieks pitää selonteon valossa selvänä, että Suomi varautuu käymään pitkäkestoista puolustustaistelua koko olemassaolostaan myös olosuhteissa, joissa ulkopuolista apua ei ole saatavissa tai sen saapuminen viivästyy.
– Ruotsin osalta asia ei ole lainkaan yhtä selväpiirteinen, vaan turvallisuuspoliittinen doktriini perustuu ajatukselle puolustuksesta, joka tapahtuu yhdessä muiden kanssa. Ruotsin rajallinen sotilaallinen kapasiteetti ei edes mahdollistaisi toisenlaista strategiaa. Tarvitsisimme siis apua hyvin varhaisessa vaiheessa.
Vaikka erot lähestymistavoissa selittyvät osin maantieteellä, Ruotsin malliin sisältyy Neretnieksin mielestä ilmeisiä riskejä niin kauan kuin maa ei ole puolustusliiton jäsen.
Yhteistyöhön liittyy kysymysmerkkejä
– On aivan erinomaista, että yhteistyö ja erilaiset valmistelut voivat ulottua syvimmästä rauhantilasta aina sotaan saakka. Tämän seurauksena mahdollisen hyökkääjän on varauduttava riskiin, että sillä on vastassaan yhdessä toimivat ruotsalaiset ja suomalaiset taistelujoukot.
Selonteon laatijat olisivat valmiit syventämään maiden kahdenvälistä puolustusyhteistyötä ilman mitään ennalta asetettuja rajoitteita. Myöskään ajatusta puolustusliitosta ei ole haluttu sulkea pois. Neretnieks uskoo, että toden tullen molemmat maat tekisivät kuitenkin ratkaisunsa omista kansallisista lähtökohdistaan.
– Joutuessaan hyökkäyksen kohteeksi kumpikaan maa ei voisi varmuudella luottaa toisen apuun. Lähteekö Suomi sotaan auttaakseen Ruotsia puolustamaan Gotlantia? Lähteekö Ruotsi sotaan auttaakseen Suomea tilanteessa, jossa Venäjä vaatii saada sijoittaa Murmanskin ilmapuolustusvyöhykkeen asejärjestelmiä Suomen Lappiin, Neretnieks kysyy.
Hän arvioi, että molempien maiden hallitukset ovat tunnistaneet tämänkaltaisen problematiikan ja että ne tuskin odottavat avun olevan kriisitilanteessa automaattista.
– Operatiivinen yhteistyö sotatilanteessa toteutuisi vain siinä tapauksessa, että se osuisi olemaan kummankin maan intressien mukaista.
Puolustusselonteon ruotsalaiseen lukijaan ei Neretnieksin mukaan voi olla vaikuttamatta se, miten Suomen puolustusvoimien suuria ja merkitykseltään keskeisiä osia on kehitetty myös kylmän sodan päättymisen jälkeisissä rauhanoptimismin oloissa.
– Tämän ansiosta nyt voidaan kehittää systemaattisesti organisaatiota, joka on olemassa. Se on huomattavasti edullisempaa ja vähemmän monimutkaista kuin pyörän keksiminen uudelleen, kuten Ruotsissa on parhaillaan tapahtumassa.
Epäilyksen ääni
Toinen ruotsalaisasiantuntija Mike Winnerstig suhtautuu selontekoon huomattavasti Neretnieksiä varauksellisemmin.
– Se vaikuttaa suhteellisen hyvin argumentoidulta ja ytimekkäältä, mutta monet keskeiset seikat, kuten Nato-kysymys ja kysymys Ruotsin kanssa toteutettavan puolustusyhteistyön rajoista, ovat jääneet vaille perusteellista tarkastelua, Ruotsin puolustusministeriön alaisen Totalförsvarets forskningsinstitut -tutkimuslaitoksen (FOI) apulaisjohtajana toimiva tohtori Winnerstig sanoo.
Eräs merkittävimmistä eroista Suomen ja Ruotsin välillä koskee Winnerstigin mielestä osallistumista Baltian puolustukseen.
– Ruotsin painottaman solidaarisuusdoktriinin mukaan Ruotsi ei jäisi toimettomaksi tilanteessa, jossa jokin Pohjoismaa tai EU-jäsenvaltio – esimerkiksi Suomi tai jokin Baltian maista – joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. Vastavuoroisesti Ruotsi odottaa saavansa apua, jos sitä vastaan hyökättäisiin, hän sanoo.
– Suomen doktriinissa mitään tällaista ei sanota, vaan presidenttinne on nimenomaisesti todennut, että Suomen tehtävä ei ole puolustaa Baltiaa.
Liittoutumattomuuden ongelma
Vaikka Suomen tuore selonteko on Mike Winnerstigin mukaan sinänsä pätevä ja siinä esitetty toimintaympäristön kuvaus jokseenkin todenmukainen, kaikista sen linjauksista hän ei ole erityisen vakuuttunut.
– En usko, että Suomen puolustusvoimien kokoonpano soveltuu parhaalla mahdollisella tavalla tämän päivän uhkaympäristöön, hän sanoo.
Winnerstig kyseenalaistaa varsinkin laajan ja hänen mielestään suhteellisen raskaasti liikuteltavan asevelvollisuusarmeijan tarkoituksenmukaisuuden. Myös Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta hän pitää ongelmallisena.
– Vaikka tavanmukaisia viittauksia niin sanottuun Nato-optioon esitetäänkin, en näe tämän option realisoituvan. Suomen poliittinen linja ja kansalaismielipide pitänevät huolen, ettei optio toteudu nyt eikä myöskään pitkällä aikavälillä, hän sanoo.
Ruotsin suhde puolustusliiton jäsenyyteen on Winnerstigin mukaan olennaisesti erilainen.
– Ruotsilla ei virallista Nato-optiota ole. Hallitus käytännössä sanoo, että Ruotsin ei tulisi liittyä Natoon – piste. Kuitenkin Ruotsin valtiopäivien kahdeksasta puolueesta neljä puhuu nyt aktiivisesti Nato-jäsenyyden puolesta. Kansalaismielipide jakautuu tasan: 35 prosenttia puolesta ja 35 prosenttia vastaan, loput epävarmoja. Suomessa kannatusluvut ovat hyvin erinäköisiä, Winnerstig sanoo.
Rivien välistä on helposti tulkittavissa, että hän uskoo maansa hakevan jäsenyyttä viimeistään vuonna 2018 alkavalla vaalikaudella.
Winnerstigin tässä haastattelussa esittämät näkemykset ovat henkilökohtaisia eivätkä edusta FOI:n tai Ruotsin hallituksen kantaa.
HEIKKI HAKALA
