Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kirjoittaa Ilkan kolumnissaan sähkönsiirtoyhtiö Carunan olevan hyvä esimerkki siitä, miten voi käydä, jos valtion omaisuuden myynnissä ei käytetä tarkkaa harkintaa. Carunan aiheuttamasta laskukohusta on kulunut nyt noin vuosi. Tuolloin suomalaisia ihmetytti, miten sähkönsiirron osuus laskussa oli jopa suurempi kuin sähkön hinnan osuus.
Li Andersson sanoo, että vasemmistoliitto oli syystäkin huolissaan valtio-omisteisen Fortumin sähkönsiirron myymisestä yksityiselle yritykselle. Vasemmistoliitto oli vuonna 2013 ainoa hallituspuolue, joka äänesti myyntipäätöstä vastaan.
”Sähkönjakelu on käytännössä luonnollinen monopoli. Caruna nosti tavallisten kuluttajien sähkölaskua huomattavasti. Samaan aikaan paljastui, että yhtiö kierrätti omat voittonsa veroparatiisiin ja maksoi Suomeen vain olemattoman määrän yhteisöveroa. Esimerkiksi vuonna 2014 yhtiön liikevoitto oli yli 50 miljoonaa euroa, josta se maksoi yhteisöveroa 1,6 prosenttia”, Andersson sanoo.
Carunan esimerkki oli Anderssonin mukaan huolena myös liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin väyläyhtiöesityksen yhteydessä.
”Liikenneverkotkin ovat yhteiskunnan kannalta keskeistä infrastruktuuria, ja eduskunnan päätäntävalta tulee niiden osalta säilyttää. Mikäli yksityisille operaattoreille olisi annettu yksinoikeus myydä tienkäyttöoikeuksia, olisi taas jälleen luotu iso riski sille, että yksityiset palveluntarjoajat pääsisivät harjoittamaan liiketoimintaa luonnollisen monopolin turvin.”
Vasemmistoliitto oli niin ikään ainoa puolue, joka äänesti joulukuussa eduskunnassa Vake-nimisen valtionyhtiön perustamista vastaan.
”Vake on Juha Sipilän oma kehitysyhtiö. Taustalla on pääministerin tavoite laittaa “tase töihin”, eli käyttää valtion omistuksia aktiivisemmin. Erilliseen kehitysyhtiöön siirretään valtionyhtiöiden omistuksia 2,5 miljardin edestä. Yritysvarallisuutta ja myyntituloja siirretään kokonaan eduskunnan budjettivallan ulkopuolelle, pääministerin peukalon alle”, Andersson sanoo.
Jatkossa omistajaohjauksesta vastaava pääministeri esittelee kaikki yhtiön toimintaan liittyvät päätökset valtioneuvostolle, ja valtioneuvosto päättää, tuloutetaanko yhtiön tuloksesta jotakin valtion budjettiin.
”Epäselväksi jäi, miksi tällainen uusi yritysjärjestely on tarpeellinen, ja mitkä pääministerin todelliset myynti- ja ostoaikeet ovat”, Andersson sanoo.
