Nettipoliisi Marko ”Fobba” Forssin uusi kirja Fobban sosiaalisen median selviytymisopas (Crime Time) pyrkii ennaltaehkäisemään tavallisten nettikäyttäjien välisiä rikoksia.
Kirjassa korostetaan jo alkusivuilla kuvakaappausten ottamista nettimateriaalista, rikoksesta riippumatta. Laiton sivu tai viesti kun voi poistua. Kannattaa pyytää myös jotakuta muuta toteamaan materiaalin olemassaolo kuvakaappaushetkellä.
Opas käsittelee kaunistelematta netin arjen ongelmatilanteita kuten asiallisen ja asiattoman viestin eroa, identiteettivarkauksia, koulu-uhkauksia ja vanhempien oikeuksia.
Aikuiset ja lapset
Kirjassa on lukuisia rankkojakin esimerkkejä kiusaamistapauksista. Fobban mukaan ”aikuiset kiusaavat sosiaalisessa mediassa ihan siinä missä lapsetkin”.
ESIMERKKITAPAUS: Vuonna 1984 syntynyt mies oli luonut maaliskuussa 2006 IRC-Galleriaan yhteisön, jonka nimi, kirjoitukset ja saatesanat loukkasivat toista miestä. Yhteisö ehti olla palvelussa heinäkuuhun 2007 asti ennen kuin kiusattu sai tiedon tapahtuneesta. Yhteisön perustanut mies tuomittiin törkeästä kunnianloukkauksesta ja hän joutui maksamaan 500 euroa henkisistä kärsimyksistä.
ESIMERKKITAPAUS: Keväällä 2013 italialainen vanhempainjärjestö oli tehnyt rikosilmoituksen Facebookista, joka ei ollut reagoinut palvelussa tapahtuneeseen kiusaamiseen. 14-vuotiaasta tytöstä oli kuvattu juhlissa video, jossa tämä esiintyi päihtyneenä ja sotkuisena kylpyhuoneessa. Videon oli laittanut palveluun tytön ex-poikaystävän kaverit. Videon ohessa tyttöä kiusattiin viestein. Videota ei oltu poistettu Facebookista lukuisista ilmoituksista huolimatta.
Tyttö oli jättänyt jäähyväiskirjeen huoneeseensa ja tappanut itsensä. Facebookilta saamieni tietojen mukaan asiassa ei oltu kuitenkaan tehty poliisintutkintaa, tai ainakaan heille ei siitä ollut tullut tietoa loppuvuoteen 2013 mennessä.
ESIMERKKITAPAUS: Alkuvuodesta 2011 silloinen kansanedustaja Päivi Räsänen oli joutunut kahden nuoren homomiehen tempauksen kohteeksi. Tekijöiden tarkoituksena oli protestoida Räsäsen homolausuntoja humoristisesti. Niinpä he olivat perustaneet Facebookiin ryhmän nimeltä ”Tökitään Päivi Räsänen lesboksi!”. Tarkoituksena oli, että osallistuvat käyttäisivät Facebookin tökkäys-ominaisuutta tiettynä päivänä ja kellonaikana Räsäsen omassa profiilissa.
Hiljainen hyväksyntä
Kirjan mukaan kollektiivinen nettikiusaanen on verkossa tehtävää sakinhivutusta, jossa osa kiusaa ja osa seuraa sivusta ”hiljaisina hyväksyjinä”.
ESIMERKKITAPAUS: Syksyllä 2013 Facebookiin oli perustettu sivu, jossa pilkattiin 16-vuotiasta poikaa ja hänen kavereitaan. Heistä oli tehty kuvamuunnoksia loukkaavien saatesanojen kera. Sivusto oli saanut jo yli 600 tykkääjää ennen kuin se poistettiin. Uusi sivusto perustettiin välittömästi poistetun perään ja sekin ehti kerätä yli 200 tykkääjää ennen kuin se suljettiin.
Oulun poliisi tutki tapausta kunnianloukkauksena. Ylläpitäjän mukaan sivun tarkoitus ei ollut kiusata kuvissa esiintyviä, vaan pelkästään imitoida heitä.
Kyseessä oli tämä Verkkouutisten julki tuoma tapaus.
Nettilynkkaaminen on kiusaamista aggressiivisempaa.
ESIMERKKITAPAUS: Keväällä 2012 8-vuotias Eerika oli kuollut epäselvissä olosuhteissa. Epäiltyinä olivat lapsen isä ja tämän naisystävä. …Tapaus sai laajaa huomiota ja myös palaute sosiaalisessa mediassa oli sen mukaista. Epäiltyjen ja myöhemmin tuomittujen kuvia levitettiin sosiaalisen median palveluissa ja heidän henkeä uhattiin monilla eri tavoin. Myöhemmin lapsen isän selliin hyökättiin jolloin yksi vangeista oli pahoinpidellyt isää. Tiedossani ei ole, että uhkauksista tai loukkauksista olisi aloitettu esitutkinta.
ESIMERKKITAPAUS: Loppuvuodesta 2012 Facebookissa aiheutti hämmennystä sivusto nimeltä ”Koiraa ei saa palauttaa kiduttajalle”, joka oli kerännyt yli 40 000 seuraajaa. Fanisivusto oli saanut kimmokkeen toimintaansa tapauksessa, jossa Äänekoskella oli tapettu seitsemän kuukauden ikäinen koiranpentu.
Poliisi oli aloittanut esitutkinnan eläinsuojelurikoksesta, mutta ei ollut antanut epäiltyjen tekijöiden nimiä julkisuuteen. Huhujen ja vihjeiden perusteella Facebookiin oli kuitenkin lisätty tiedot ja kuvat kolmesta epäillystä. Vaikka kuvia oli muokattu sen verran, että epäiltyjen silmien alue oli peitetty mustalla, he olivat helposti tuttujen tunnistettavissa.
Vaikka epäiltyjen osallisuudesta ei ollut täyttä varmuutta, heitä uhattiin kiduttamisella, tappamisella ja samalla kohtelulla minkä koira oli saanut osakseen. Uhkauksia sai myös täysin tapauksen ulkopuolinen nainen, jolla sattui olemaan sama nimi kuin yhdellä epäillyllä.
Sakkoja kouluvideosta
ESIMERKKITAPAUS: Loppuvuodesta 2011 Ajankohtaisessa Kakkosessa käsiteltiin kehitysvammaisten asumista. Alueella asunut nainen esitti haastattelussa huolen siitä, että kehitysvammaisten asuntojen takia muiden asuntojen hinnat putoaisivat ja se voisi heikentää turvallisuutta alueella, jos takseja ajelisi entistä enemmän pihalla.
Facebookiin perustettiin ryhmä ”Ei Tainaa minun takapihalleni”, joka keräsi lyhyessä ajassa yli 20 000 tykkääjää. Sivustolla naista loukattiin, uhkailtiin ja toivottiin hänen ja perheenjäsenien vammautumista. Asiasta kirjoitettiin useissa lehdissä ja kiusaamisen kohde esiintyi televisiossa ihmettelemässä haastattelun aikaansaamaa kohtuutonta noitavainoa. Kyseisen fanisivun perustaja poisti sivun itse, koska kertoi ettei voinut enää hallita asiattomien viestien määrää.
Koulukiusaamistapauksia käsitellään harvoin käräjillä, koska alle 15-vuotias ei ole rikosoikeudellisesti vastuussa.
ESIMERKKITAPAUS: Kesällä 2007 tuomittiin Nurmeksen käräjäoikeudessa 15-vuotias koulun oppilas 15 päiväsakkoon nuorena henkilönä tehdystä kunnianloukkauksesta ja määrättiin maksamaan 900 euroa kärsimyskorvauksia, koska hän oli lisännyt videon YouTubeen. Videossa koulun rehtori oli laulanut koulun vappujuhlassa. Poika oli otsikoinut videon nimellä ”Karaoke of the mental hospital” ja lisännyt saatesanat ”Here’s a lunatic singing at the karaoke of the mental hospital, very nice sound, don’t you agree”. Videota oli katseltu noin 600 kertaa ja poika poisti lopulta videon rehtorin kehotuksesta. Myös yli 2000 euron oikeudenkäyntikulut käräjä- ja hovioikeudesta jäivät pojan maksettavaksi.
Kirja käsittelee myös sitä, miten paljon julkisuuden henkilön pitää kestää pilkkaa.
ESIMERKKITAPAUS: Happoradion laulaja Aki Tykki ihmetteli blogissaan loppuvuodesta 2011 Lauri Tähkään kohdistuvaa vihaa. Tähkästä oli perustettu Facebookiin viharyhmä, jossa oli suoranaisia uhkauksia loukkaavien viestien lisäksi. Ryhmässä oli faneja jo yli kymmenen tuhatta. Tykki totesi, että luultavasti suurin osa sivuston jäsenistä suhtautuu humoristisesti sivuston sisältöön.
Nettivihaa
ESIMERKKITAPAUS: Keväällä 2013 useat toimittajat saivat uhkaavia viestejä, joissa heitä muun muassa uhattiin tappamisella, jos he kirjoittavat vielä kerrankin ruotsinkielisyyttä puolustavan jutun. Toimittajia peloteltiin myös raiskaamisella ja koko perheen surmaamisella. Tapaukseen liittyen järjestettiin mielenosoitus nettivihaa vastaan. Tekijä on toistaiseksi selvittämättä.
Joskus yritys voi yrittää kääntää nettipilailun voitokseen.
ESIMERKKITAPAUS: Alkuvuodesta 2013 Pirkan Facebook-sivut joutuivat reklamaatiopilailun kohteeksi. Sivulle lähetettiin useita ”palautteita”, joissa tuotteista oli löytynyt jotain ylimääräistä.
Kuvia lähetettiin esimerkiksi oluesta josta oli löytynyt näyttelijä Steven Seagalin pää, pinaattikeitosta älypuhelin ja kinkkupaketin kannesta Johanna Tukiaisen naama. Pirkka oli tyytyväinen taiteellisesta inspiraatiosta ja tuoteturvallisuuden esilletuomisesta, eikä tehnyt sitä virhettä, että olisi alkanut kritisoimaan ja poistelemaan kuvia sivustolta. Astetta rennomman reagoinnin takia Pirkka voitti SomeAwards 2013 Meemi-palkinnon ja sai useita tuhansia tykkääjiä lisää sivuilleen.
ESIMERKKITAPAUS: Syksyllä 2013 pizzeriassa asiakkaana ollut mies oli julkaissut Facebookissa kuvan, jonka mukaan hän olisi löytänyt hampaita ruuastaan.
Tarkemmassa selvityksessä ilmeni että kyseessä oli ollut pekonista peräisin olevat rustonpalat. Pizzerian omistajan mukaan kyseessä oli tahallinen maineenpilaamisyritys, koska erilliset pekoninpalat oli siirretty vierekkäin niin, että ne näyttivät hampailta. Yrittäjä kertoi myynnin pudonneen puoleen kuvan julkaisun jälkeen. Tiedossani ei ole, että yrittäjä olisi tehty rikosilmoituksen.
Kursivoidut kohdat ovat otteita Marko ”Fobba” Forssin kirjasta Fobban sosiaalisen median selviytymisopas (Crime Time).
