Vallitsevan käsityksen mukaan ilmasto alkoi jääkauden jälkeen lämmetä noin 11 700 vuotta sitten. Kesälämpötilojen on arvioitu olleen korkeimmillaan noin 9 000–5 000 vuotta sitten. Suomessakin ilmasto oli silloin useita asteita lämpimämpi kuin nyt.
Uutta muinaisten ilmastojen tutkimusmenetelmää käyttämällä havaittiin, että Euroopan pohjoisosissa ilmasto lämpeni jääkauden jälkeen nopeammin kuin aikaisemmin on luultu.
Menetelmässä tutkittiin järvien pohjakerrostumissa säilyvien vesikasvien jäänteitä ja selvitettiin kerrostumien ikä radiohiilimenetelmän avulla.
Laajaa kansainvälistä yhteistutkimusta johtanut yliopistotutkija Minna Väliranta Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitokselta sanoo, että lämpötilat ovat yksi tärkeimmistä vesikasvien nykyistä levinneisyyttä säätelevistä tekijöistä.
– Kun vertasimme vesikasvien jääkauden jälkeistä maantieteellistä levinneisyyttä lajien nykyisiin levinneisyyksiin, pystyimme arvioimaan kerrostumishetken kesälämpötilan. Tällaista uutta lähestymistapaa käyttämällä huomasimme, että perinteisin menetelmin tehtyä aiempaa lämpötila-arviota voitiin huomattavasti tarkentaa, Väliranta kertoo.
Hänen mukaansa tulos on ilmastonmuutostutkimukselle merkittävä, koska ilmaston lämpeneminen viimeisimmän jääkauden kylmistä oloista nykyiselle lämpökaudelle on tärkeä tulevaisuutta ajatellen.
Ilmaston ennustetaan lämpenevän tulevaisuudessa erityisesti pohjoisilla alueilla, ja sillä tulee olemaan mittavia vaikutuksia erilaisiin ekosysteemeihin. Menneisyydessä tapahtuneita ympäristömuutoksia voidaan käyttää ilmaston ja luonnon yleisen herkkyyden arvioimiseen ja ennusteiden parantamiseen.
– Ilmaston ja ekosysteemien ennen ihmisvaikutusta tapahtuneiden muutosten tuntemuksella on keskeinen merkitys, kun malleja kehitetään ja tulevaisuutta ennustetaan, Minna Väliranta toteaa.
Helsingin yliopistosta tutkimuksessa mukana olivat myös filosofian tohtorit Maija Heikkilä sekä Sakari Salonen ja Seija Kultti.
