Vasemmistoliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Li Andersson puhui sunnuntaina puolueensa Työelämäfoorumissa ammattiyhdistysliikkeen ja itsensä työllistävien henkilöiden asemasta.
Andersson kysyi puheensa alussa, mitä yhteistä Martti Ahtisaarella ja Bengt Holmströmillä on Nobel-palkinnon lisäksi. Anderssonin mukaan vastaus on ”penseä suhtautuminen ammattiyhdistysliikkeeseen.”
– Pari viikkoa sitten tekemässään ulostulossa Martti Ahtisaari päätti syyttää vasemmistoa ja ammattiyhdistysliikettä suomalaisen hyvinvointivaltion romuttamisesta. Tämä lausunto kieli joko siitä, että Ahtisaarella on todella outo määritelmä hyvinvointivaltiosta, tai sitten siitä, että hän ei ole seurannut uutisia viimeisen puolentoista vuoden aikana, Andersson totesi.
Anderssonin mukaan Ahtisaaren arvio ontuu, sillä ”hyvinvointivaltion romuttamisoperaatio on käynnissä, mutta syypää siihen on vain ja ainoastaan nykyinen perusporvarihallitus”, ei ay-liike.
Bengt Holmströmin ay-kritiikki oli Anderssonin mukaan hieman erilaista.
– Holmström on oikeassa siinä, että työn murros ja perinteisten ammattien muuttuminen vaikuttaa myös ammattiyhdistysliikkeen asemaan ja tehtäviin. Korkea järjestäytymisaste ja vahva ay-liike ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan ay-liikkeen on itse osoitettava, että se muuttuu yhteiskunnan muutoksen myötä, ja ymmärtää niitä ongelmia, joita työn ja työelämän sirpaloituminen tuo mukanaan. Ammattiyhdistysliikkeen on yhä vahvemmin osoitettava, että se on enemmän kuin neuvottelupöydissä ja lehtikuvissa esiintyvä yhteiskunnallinen vallankäyttäjä, Andersson totesi.
Anderssonin mukaan sekä Ahtisaari että Holmström eivät huomioi omissa analyyseissaan sitä, että työelämän tulevaisuuden megatrendit tekevät ammatillisesta järjestäytymisestä Anderssonin mukaan yhä akuutimpaa ja tarpeellisempaa.
– Mikäli ay-liike ei olisi jo olemassa, olisi nyt se hetki, jolloin se keksittäisiin. Mitä, jos kokoomuslaisten märkä uni olisi käynyt toteen, ja ay-liikettä ei enää olisi olemassa? Miltä työmarkkinat silloin näyttäisivät? Mikä olisi paikallinen sopiminen äärimmilleen vietynä, kun jokainen meistä itse neuvottelisi itsenäisesti työn hinnasta ja sen tekemisen ehdoista? Se olisi se tilanne, jossa itsensätyöllistäjät tällä hetkellä ovat, Andersson sanoi.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja muistutti kuulijoitaan siitä, ettei Suomen lainsäädäntö salli itsensätyöllistäjien neuvotella työnsä hinnasta kollektiivisesti.
– Tämä tulkitaan yritysten väliseksi kartelliksi, siitäkin huolimatta, että itsensätyöllistäminen eroaa merkittävästi perinteisestä työnantajayrittäjyydestä. Iso osa itsensätyöllistäjistä hinnoittelee työnsä niin, että kyse on suoraan työstä saatavasta korvauksesta. Tämän seurauksena itsensätyöllistäjät ovat omillaan sopiessaan työn hinnoittelusta toimeksiantajien kanssa, hän sanoi.
Anderssonin mukaan lainsäädäntö tekee itsensätyöllistäjien neuvotteluasemasta todellisuudessa hyvin heikon, koska ”täydellinen tasapaino työn tarjonnan ja kysynnän välillä esiintyy lähinnä kokoomuslaisten unelmissa eikä arkitodellisuudessa.”
Anderssonin mukaan itsensätyöllistäjien aseman parantamiseksi on olemassa paljon erilaisia mahdollisuuksia. Hänen mukaansa eduskuntaryhmä on Tolkkua työelämään -kampanjassaan esittänyt toimenpidepaketin, johon kuuluu ennakkopäätösjärjestelmä työttömyysturvaan, yhdistelmävakuutus, työsopimuslain soveltamisalan laajentaminen palkansaajiin rinnastettaviin itsensätyöllistäjiin, työttömyysturvan 300 euron suojaosuuden ulottaminen yrittäjiin sekä arvonlisäveron alarajan nostaminen 25 000 euroon.
– Hyvät ystävät, me tulemme yhdessä osoittamaan talouden nobelistin Holmströmin olevan täysin väärässä, Andersson totesi puheensa lopuksi.
