Irakilainen Meisin Al-Bazoon, 43, ja somalialainen Ugaaso Buraale, 41, kertovat, miksi turvapaikanhakijat Irakista ja Somaliasta työllistyvät niin huonosti.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen Vattin tutkimusten mukaan Suomeen vuosina 1990–2009 saapuneiden somalien, afgaanien ja irakilaisten on ollut vaikea työllistyä. Työllisyys on vielä 10 vuoden jälkeen kaukana kantaväestöstä.
– Ensinnäkin se riippuu siitä, onko ihminen täysin terve myös henkisesti. Jotkut ovat tulleet tänne sodasta. Mutta luulen, ettei moni myöskään tiedä, mitä haluaisi tehdä, Al-Bazoon sanoo Helsingin Sanomille.
Al-Bazoon kertoo että kielitaidon puute oli yksi suuri este työllistymiselle. Hän saapui Suomeen vuonna 1993 ja oppi kielen seitsemän vuotta myöhemmin.
Al-Bazoon on tehnyt töitä muun muassa hitsaajana, ravintolayrittäjänä ja Nokian tehtaalla.
Vuonna 2000 Suomeen tullut Buraale hoiti lapsia kotona ja siirtyi työelämään vasta useita vuosia myöhemmin.
Buraale on työskennellyt kaupassa ja lastentarhassa ja nyt useamman vuoden kiinteistöpalveluyhtiö ISS:llä.
Molemmat kertovat, että heillä ei ollut juuri ollenkaan suhteita Suomeen tullessaan. He uskovat tämän vaikuttaneen työpaikan saamiseen.
– Työn löytäminen oli vaikeaa ensimmäisessä aallossa. Uusien tulijoiden tilanne on helpompi, kun täällä ovat jo monet asuneet pitkään, on suhteita ja yrityksiä, Al-Bazoon sanoo.
Kaksikon mielestä Suomen koulutusjärjestelmä on puutteellinen. Kun kaikki sen vaiheet on käyty läpi ja lähdetään etsimään työtä, oleskeluluvan saanut on ollut maassa pisimmillään 7 vuotta. Keskimääräinen luku on 3 vuotta.
Al-Bazoonin ja Buraalen mukaan työelämään täytyy päästä nopeammin kiinni.
– Ei pitäisi mennä vain perinteisten askeleiden kautta: suomen kielen kurssi, työkokeilu, ja niin edelleen. Suoraan vaan työelämään kiinni, Al-Bazoon tuumaa.
Kaksikko mainitsee myös syrjinnän yhdeksi selittäväksi tekijäksi.
– Monessa työhaastattelussa on kysytty, voitko laittaa housut tai voitko olla ilman huivia. Olen sanonut, etten halua, Buraale kertoo.
Hän lisää, etteivät kaikki työtä vaille jäävät ole suinkaan syrjinnän uhreja.
– Ihmiset voivat olla myös laiskoja! Mielestäni somalit ovat kuitenkin aktiivisia. Monella on oma yritys, moni on töissä.
Al-Bazoon uskoo, että syrjintä on vähentynyt. Hänellä on paljon hyviä kokemuksia, ja joitain huonoja. Kerran työnantaja ilmoitti hänen mukaansa yllättäen päin kasvoja, ettei töitä löydy, vaikka TE-toimisto oli kertonut avoimesta työpaikasta.
– Ei ottanut sisälle tai edes kätellyt, Al-Bazoon sanoo.
