Ulkoasiainneuvos Matti Kääriäinen on kirjoittanut kirjan Kehitysavun kirous, joka kertoo siitä, kuinka kehitysapu seisoo savijaloilla.
Kääriäinen laskee epäonnistuneisiin kehitysyhteistyöhankkeisiin muun muassa Dar es Salaamin satamaan 1970-luvulla uponneet, Savonlinnan telakalla rakennetut kalastustroolarit, Sambian teiden varsilla lojuvat Sisujen raadot, Kafubun sahan joka paloi taivaan tuuliin sekä traktori- ja lääketehtaan jotka eivät toimineet.
– Mutta olennaisempaa kuin esimerkit, on se, että itse konsepti ei toimi, Kääriäinen kertoi Yle Radio Suomen Ajantasassa.
Kun Suomi oli EU:n puheenjohtajamaa 1999, Matti Kääriäinen työskenteli New Yorkissa YK:ssa, ja tunsi muun muassa Kofi Annanin ja Sergei Lavrovin. Välillä Kääriäinen toimi Suomen Kenian suurlähettiläänä. Nyt hän on ulkoasiainneuvos.
Kääriäinen tietää miten kehitysapu toimii. Siitä hänellä on runsaan 40 vuoden kokemus.
Hän korostaa, kuinka kehityshankkeissa olosuhteet ovat äärimmäisen haastavat. Onnistumisia voidaan odottaa vain jos ollaan itselle rehellisiä.
– Tarvitaan analyysi, että missä mennään ja mistä tämä johtuu.
Hänen mukaansa juuri analyysi kuitenkin puuttuu. Kehitysavun vaikutusten ja tuloksellisuuden arviointi on Kääriäisen mukaan hyvin vähäistä.
– Emme tiedä todellisuudessa monienkaan suurien jopa 15–20 vuotta kestäneiden hankkeiden todellista vaikutusta. Niitä ei ole koskaan evaluoitu jälkikäteen.
– Tiedän itse henkilökohtaisesti, että monista niistä hankkeista ei ole jäljellä yhtään mitään.
Hänen mukaansa yksi kehitysyhteistyöhön liittyvä myytti on se, että kehitysavulla voidaan vaikuttaa kohdemaan demokratian, hyvän hallinnon ja ihmisoikeuksien vahvistamiseen.
– Käytännössä pyrkimykset länsimaisten demokratiakäytäntöjen luomiseksi köyhiin kehitysmaihin ovat tuottaneet päinvastaisen tuloksen, hän toteaa.
