Koulukirjat haittaavat opetusta

Ensi vuoden suunnittelu on jo lähtenyt käyntiin kouluissa. Ensin tuli kaupunginjohtajalta kirje, jossa kerrottiin erittäin huonosta taloustilanteesta. Loimme kauhukuvia mielissämme. Sitten tuli uutinen, että saatiin tasa-arvorahaa ja huolet oli poispyyhitty. Tasa-arvorahaa saavat koulut, joiden alueella asuu keskivertoa enemmän vähätuloisia, työttömiä ja maahanmuuttajia.

Viime vuoden tasa-arvorahoilla tilasimme kouluumme smartboardeja, mutta niitä ei ole tuotu vielä kouluun saati asennettu, koska joku riitautti jotakin ja kukaan ei saa nyt ostaa mitään. Ipadejä sentään tuli ne 40 kappaletta, joita pyysimme, mutta nettiyhteyttä kaupunki ei ole vielä saanut meille toimitettua, joten olemme pelanneet formula- ja aakkospeliä koko vuoden.

Nyt mietimme, tilaammeko näillä uusilla rahoilla lisää smartboardeja, joita ei saa ostaa ja otammeko vielä toiset 40 iPadia, joilla voi sitten jo pari luokkaa pelata.

Kysyttiin, kuka haluaisi ensi vuonna jo opettaa ilman kirjoja. Neljä kättä nousi, minun myös. Toki se on säästösyistäkin suositeltavaa mutta pääasia lienee päästä eroon vanhanaikaisista ja opetusta rajoittavista kirjoista. Laitoin kuitenkin ehdoksi, että iPadit toimivat verkossa.

Ajattelin jättää vihdoinkin hyvästit kirjoille, koska olen viime aikoina opettanut kuudensille luokille mm. uskonnossa lähetystyöstä ja edelleen kirjoissa on tarina Martti Rautiaisesta ja Ambomaasta. Historian tunneilla Askaisten kartanon käytöstavat 1600-luvulla ja vaivaisukon keräyslipas eivät myöskään tuoneet yhtään eloa 13-vuotiaisiin. Rinnastus-ja alistuskonjuktiot saivat murhaavia katseita ja lopullinen niitti oli ehdotukseni pääsiäisaskartelusta pääsiäishartauden kera.

Miten minusta tuntuu, että he odottavat kellon soivan, jotta pääsisivät ulos koulusta oppimaan jotain, mistä ovat kiinnostuneita. Yritän olla trendikäs ja kyselen facebookista. Hyvin kasvatettu oppilas kuiskaa minulle, ettei kukaan ole enää naamakirjassa vaan nyt ollaan Whatsuppissa ja Instagramissa.

Mikä on koulun missio? Mitä maailma tarvitsee? Mihin meidän pitäisi heitä innostaa?

Uutta tietoa nopeasti, ei jälkijunassa. Järkeviä päätöksiä nopeasti. Toimivia ratkaisuja. Opettajien lisäkoulutusta.

Uutisten perusteella maailma tarvitsee lisää rauhanrakentajia. Kiva Koulu -systeemi yrittää saada kiusaajat kuriin. Minä kaipaisin ennemminkin Kiva Koti -systeemiä, missä koti yrittäisi kasvattaa lapsensa niin, etteivät he kiusaa. Koulu yrittää kasvattaa jotain, mitä koti ei ole onnistunut tekemään. Ei se yhteiskunta niin pyöri, että koulun pitää kaikki hoitaa.

Minulta meni viime viikolla kahdeksan tuntia opetusaikaa kiusaamisen selvittelyyn ja lopputulos oli, että minä olen kiusaaja.

Vielä, kun joku kysyisi, kuka ei halua antaa numeroita ensi vuonna. Salman Khan sanoo kirjassaan The One World schoolhouse, että koulun arviointi on kuin sveitsiläinen juusto: näyttää hyvältä mutta on täynnä reikiä. Hänen mielestään ei voida jatkaa opetusta, jos oppilaat saavat seiskoja ja kahdeksikkoja huonommista puhumattakaan, koska silloin ei ole opittu kaikkea ja uuden oppiminen rakentuu vanhan varaan. Edesautamme varmaa epäonnistumista. Olen opettanut vuoden aikana luokalleni noin 150 tuntia matematiikkaa ja sitten painan tietokoneesta nappulan 8 todistukseen. Mitä se kertoo? Tai painan näppäimen 6 historiaan. Sekä opettaja että oppilas on epäonnistunut. Kuka sellaista tietoa haluaa?

Ensi lukuvuoden suunnittelu on alkanut kouluissa, mutta se keskittyy edelleen siihen, kuka opettaa mitäkin luokkaa ja paljonko pystytään säästämään missäkin. Tasa-arvorahoilla ei saada tasa-arvoa, koska joku väliporras matkan varrella ei hoida hommiaan ja kymmeniä tuhansia euroja menee hukkaan. Opettajat opettavat mieluummin ilman kirjoja, koska näkevät, ettei niistä ole tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa enää mitään hyötyä. Saimme puoli vuotta sitten kouluumme tiedon, että kosteutta on, mutta sen jälkeen ei ole kerrottu, missä sitä on ja milloin sille tehdään jotain.

Luulen, että ensi lukuvuoden istun luokassani sateenvarjon alla astmasuihketta hönkäillen ja oppilaat opettavat minulle, mitä kaikkea maailmassa on menossa. Yritän olla kiusaamatta ja miettimättä, että kohta mie romahan.

Maarit Korhonen on turkulainen luokanopettaja, jonka missiona on uudistaa koulua.