Syrizan vaalivoitto on ennen muuta protesti valtaapitäviä kohtaan, mutta saattaa siinä piillä siemeniä myös laitavasemmiston nousulle. Kreikassa laitavasemmiston tappio merkitsi maltillisen vasemmiston romahdusta. Entinen valtapuolue, sosiaalidemokraattinen Pasok kutistui pikku puolueeksi jääden alle viiden prosentin kannatukseen.
Ateenassa Syrizan voittoa oli todistamassa Suomen vasemmistoliiton puheenjohtaja, ex-ministeri Paavo Arhinmäki. Hän on Ateenassa tukemassa toverien voittoa ja yrittää tietenkin kaikin voimin kääntää Kreikan vaalien tuloksen omaksi voitokseen: josko Suomenkin kansa osaisi äänestää vähän punaisempaa vaihtoehtoa.
Vasemmiston retoriikka Suomessa, myös SDP:n, näyttää hakevan Kreikan vaalituloksesta voimaa osoittaakseen, että oikeistolainen ”kuripolitiikka” ei toimi. Mikään kovin uskottava agenda tuo ei ole, sillä vasemmistopuolueet ovat olleet hallituksessa päättämässä Kreikan EU-avun yhteydessä päätetyistä talousuudistuksista, siis talouskurista. Kreikan lainoittaminen on ollut ehdollista, niin kuin järkevää on. Timo Soinin heitto oli tällä kertaa enemmän kuin kohdallaan: ”Kaveri vetää Zorbasta Kreikassa, vaikka on ollut hyväksymässä tukipakettia, jota Tsipras nyt vastustaa.”, Soini sanoi HS:ssa viitaten Arhinmäen läsnäoloon Ateenassa.
Mitähän vasemmisto oikein tarkoittaa puhuessaan talouskuria vastaan? Pitää muistaa, että EKP:n on jo löysentänyt rahapolitiikkaa. Veronalennuksia? Lisää velkaa? Ero eurosta? Mitä? Näiden kysymysten äärellä on Alexis Tsipraskin. Vaalivoitto on pian unohdettu, jos kansalle ei ole tarjota leipää. Eurossa pysyminen edellyttää Kreikalta uudistusten jatkamista. Se voi olla tie hitaalle toipumiselle, vuosia kestävälle. Voi toki olla, että euron arvon heikkeneminen tuo kaivattua kasvua Eurooppaan, jos samaan aikaan pidetään kiinni työvoiman tarjontaa lisäävistä uudistuksista ja kustannuskurista.
Samaan aikaan kun Kreikan vaaleissa nähtiin vallanvaihdos, Espanjan tulevissa vaaleissa muhii Kreikkaa muistuttava protesti. Asuntovelallisten kansalaisten etuja ajaneesta järjestöstä puolueeksi muokkautunut vasemmistolainen Podemos keikkuu nyt gallupien kärjessä yli 25 prosentin kannatuksellaan. Jo viime kesän eurovaaleissa puolue sai yli miljoona ääntä.
Podemosin eurovaaliohjelmassa on kohtia, jotka tuovat vanhan ajan sosialistisen klangin muistiin. Podemos kansallistaisi puhelinyhtiöt, terveysalan apteekkeineen, liikenteen ja energian. Se haluaa sitovan kansanäänestyksen Nato-jäsenyydestä sekä kumota Lissabonin sopimuksen ainakin julkisten palveluiden kilpailutuksen osalta.
Markkinataloutta kannattavien voimien on syytä ottaa Syrizan ja mahdollisesti Podemosin voitto myös haasteena vallitsevalle talousjärjestelmälle. Kyse ei ole enää pelkästä EU:n sanelupolitiikan vastustamisesta. Mitä pidempään työttömyys riivaa Eurooppaa, sitä todennäköisempää on, että kansalaisille kelpaa mikä tahansa ratkaisumalli. Jopa perinteisen punainen.
Kirjoittaja on Verkkouutisten ja Nykypäivän päätoimittaja.
