Käsitys siitä, että niin sanottu verovälttely olisi yltyvä ongelma, on virheellinen, toteaa Elinkeinoelämän keskusliiton verojohtaja Anita Isomaa blogissaan.
Finnwatchin kampanja ”430 miljoonaa mahdollisuutta”, jolla viitataan Finnwatchin mukaan veronvälttelyn vuoksi saamatta jääviin verotuloihin, nousi viime viikolla Suomen Twitter-yhteisössä paikoitellen hyvin kärkkään keskustelun aiheeksi.
– Ensinnäkin kampanjasta ja sen ympärillä käytävästä keskustelusta voi lukijalle jäädä käsitys, että niin sanottu veronvälttely olisi kärjistyvä ja yltyvä ongelma, jolle ei ole tehty mitään. Käsitys on virheellinen, Isomaa kirjoittaa.
– Toiseksi kampanja sekoittaa kansainväliseen aggressiiviseen verosuunnitteluun liitettäviä ilmiöitä osinkoverojärjestelmään ja leimaa järjestelmän veron välttelyn välineeksi – muodostuuhan tuosta 430 miljoonasta leijonanosa juuri osinkoverojärjestelmän muuttamisesta. Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksesta voi olla toki perustellusti monta mieltä, mutta veronvälttelyä se ei ole.
Isomaa korostaa, että edellisen vuosikymmenen aikana Suomessa, EU:ssa ja OECD:ssä on tehty merkittävästi työtä veronkierron, niin sanotun aggressiivisen verosuunnittelun, ja muun veronvälttelyn estämiseksi – kaikissa niissä yksityiskohdissa, jotka kampanjassa nostetaan esiin.
– Myös yleinen asenneilmapiiri on muuttunut suuresti. OECD-tason työ kansainvälisen verotuksen uudistamiseksi jatkuu tälläkin hetkellä. Tälle niin sanotulle digiverokeskustelulle OECD-tason tarkastelu on myös EK:n kannan mukaan ainoa oikea foorumi, mutta sekään ei välttämättä tuo Suomen kassaan yhtään enempää veroeuroja.
Esimerkiksi koroilla tapahtuva verosuunnittelu oli 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun muoti-ilmiö, johon on jo kattavasti puututtu niin oikeuskäytännössä kuin lainsäädäntömuutoksin.
Suomen verolaissa on voimassa tehokas veronkiertosäännös, jota myös sovelletaan verotus- ja oikeuskäytännössä.
– Muutosten varjoon on voinut toki jäädä jotakin, mitä tulisi korjata. Uusien muutosten tekeminen ei sen sijaan ole perusteltua ennen kuin jo toteutettujen muutosten vaikutukset on arvioitu. Sääntelyn tarpeeton kiristäminen voisi päinvastoin hankaloittaa velvoitteidensa hoitamiseen vastuullisesti suhtautuvien yritysten elämää, Isomaa toteaa.
Tulonmuunto-ongelma
Kampanjassa otetaan kantaa myös palkkatulojen muuntamiseen matalammin verotettavaksi osinkotuloksi eli niin sanottuun tulonmuunto-ongelmaan.
– Ensinnäkin nykyisessä osinkoveromallissa osingon kokonaisveroaste vaihtelee yhtiön nettovarallisuuden ja maksettavan osingon määrän mukaisesti. Vaikka laissa puhutaan osinkojen verovapaasta osuudesta, se ei johda osingon verottamatta jäämiseen, vaan verovapaan osuuden tarkoitus on lieventää osingon kahdenkertaista verotusta, Isomaa kertoo.
Hän korostaa, että yrityksen omistajuus ja palkkatyö ovat erityyppistä. Palkkaa ei niin vain voida ”siirtää” osakeyhtiöön, vaan yhtiössä pitää harjoittaa aitoa yrittäjätoimintaa. Lisäksi keinotekoiseen tulonsiirtoon voidaan puuttua.
– Esimerkiksi työpanoksen perusteella maksettava osinko verotetaan ansiotulona ns. työpanososinkona ja keinotekoiseen tulonmuuntoon voidaan puuttua veron kiertämistä koskevalla sääntelyllä,
Isomaan mukaan parasta lääkettä tulonmuuntoon olisi ansiotulon verotuksen kohtuullistaminen.
Hän katsoo, että yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmän ehdotuksia tulisi käsitellä kokonaisuutena, sillä osinkoverotuksen kiristämisen vastapainona työryhmä ehdotti ansiotuloverotuksen progression keventämistä ylimmissä tuloluokissa.
– Elinkeinoelämän järjestöjen viime keväänä ehdottama osinkoverotuksen mallin muutos ja maltillinen huojennettujen osinkojen verotuksen kiristäminen yhdistettynä palkkatulon ylimmän rajaveroasteen alentamiseen noin 50 prosentin tasolle VM:n työryhmän ehdottamin tavoin voisi selkeyttää verojärjestelmää rajoittaen samalla kannusteita tulonmuuntoon.
